Aamun hetket ovat parhaat! Ei kuuma, jaksaa hyvin, ei koske mihinkään. Kävelimme kaupungin halki rantaa pitkin veneelle, joka vei meidät kahden euron hintaan Santonaan.
Santonasta matka jatkui loputtoman pitkän vanhan vankilamuurin ohi päivän ensimmäiseen tosi jyrkkään nousuun. Kun noustaan, tullaan myös alas ja siinä sauvat ovat korvaamattomat. Kahta sauvaa näkee nykyään viime reissua enemmän, mutta edelleen sauvakävelytekniikassa olisi hiomista.
Jyrkkä polku päättyi suoraan rannalle ja vaellusreitti kulki laskuveden jättämää kovaa pintaa Nojaan, joka häämöttääkin kuvassa. Yhdet tuoreet jäljet ennen meitä nähtiin hiekalla.
Nojassa juotiin pullakahvit - ja todettiin, että puolet matkasta (30 km) on vielä jäljellä. Loppumatka otti koville ja tuntui, että oppaiden suosittelema Guemesin kunnallinen albergue ei tule ikinä vastaan.
No, tulihan se lopulta ja vaikuttaa mukavalta. Ei ruuhkaa, siistit suihkut, hyvä pyykinpesupaikka jne. Kohta on illan reseption ja päivällinen.
Ehkä päivän teki myös raskaaksi lämpö, reilut 20 astetta ja aurinko paistoi. Nyt on kintut ja hartiat venytelty. Oli pakko turvautua parasetamoliin, kolottaa. Kuvassa ensi yön makuusali, 11 hengelle, mutta meitä on kuusi, naisia ja miehiä. Keski-iän paremmalla puolella enimmäkseen. Ja vappu ei näy täällä mitenkään, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti