Aamu alkoi soitolla äidille äitienpäivän kunniaksi. Hyvin siellä jaksettiin ja jälkikäteen kuulin, että säpinää oli ollut, veljenpojat vierailulla. Päivemmällä sain viestit omilta pojiltani ja puhuin puhelimessakin, tuntui mukavalta.
Päätimme hieman oikoa mutkia: alberguen läheltä aamulla läksi bussi 12, joka vei meidät kaupungin halki vaellusreitille. Päivä oli aurinkoinen, mutta kuumuudelta pelasti pieni tuulenvire, joka Avilesin lähellä yltyi kunnon vilvoittavaksi puhallukseksi.
Gijonista poistuminen ei ollut kovin mieltäylentävä: vanhat teollisuuslaitokset sylkivät saastetta ja melua.
Avilesia lähestyttäessä näimme alakoulun voimalinjojen alla. Täällä ei taideta olla huolissaan voimalinjojen sairastuttavuudesta?
Muuten kaupunkiin saapuminen oli "shit" kuten eräs kanssakulkija asian ilmaisi. Loputtomasti teollisuusaluetta ja ainakin kolme kylttiä kilometrin välein, jokaisessa "Aviles 4". Hymy oli hyytyä.
Päästiinpä kuitenkin albergueen ja valitsemaan vierekkäiset alapetit. 60 hengen dormitory näyttää tulevan melko täyteen, ehkä jengi vähän staassautuu näihin peräkkäisiin kaupunkeihin ja moni näytti välttävän Gijonia kulkien vain sen läpi. Ainakin puolet saapuneista on sellaisia, joihin olemme törmänneet reissun aikana. Pyykit saatiin ensimmäisen kerran pestyä koneella. Huomenna on puhtaat housut!
Ranskalaiseen reittiin verrattuna täällä on se ongelma, että iltaruokaa saa tuntia myöhemmin, vasta kahdeksalta. Mutta Burger Kingistä saa mättöä. Että niin alas on vaivuttu. Mutta ei hätiä, kohta saadaan jälkiruuaksi jäätelöt, matkalla oli monta ihanaa jäätelöpaikkaa. Irtojätski täällä on hyvää ja jugurttijäätelölle on ihan oma kauppansa.
Tämmöinen äitienpäivä siis tänä vuonna. Ei paha tämäkään. Reissua on tehty tänään 14 päivää ja jos kaikki menee hyvin, jäljellä voisi olla 13. Tai sitten enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti