tiistai 25. tammikuuta 2011

Mielessä yhä useammin

Näyttäisi siltä, että saatamme sittenkin selvitä lähtöpisteeseen yhdessä päivässä. Se edellyttää Pariisissa kentän vaihtoa ja Biarrizissa/Bayonnessa kenties taksikyytiä, mutta sittenkin.

Viikonloppuna hiihdimme - tai kahlasimme lumihangessa, miten vain. Lunta sataa ja latu peittyy yhdessä yössä. Jäälle ei ole asiaa veden vuoksi ja metsäteitä aurataan sitä mukaa kun saamme niihin avattua ladun. Maisemat olivat uskomattomat puihin tarttuneen jään ja lumen vuoksi.

Lähtö on mielessä monta kertaa päivässä.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Se on menoa...

Lähtöpäivä päätetty, huhtikuun neljäs.
Kimmokkeen antoi Blue1:n tarjouslennot Pariisiin. Jatko Biarriziin vielä auki, mietitään aikataulua. Näyttää kuitenkin siltä, että kaksi päivää tuhrautuu pääsyyn reitin alkupisteeseen.

Monta pyhiinvaellusta kokeneelta tuli heti viesti, että huhtikuu voi olla tooosi kylmä ja sateinen. Ei auta - tuskin kuitenkaan pakkasta. Ainoa hieman huolta aiheuttava seikka on majoittuminen; jos refugiossa on kylmää ja kosteaa, uupuneena, hikisenä ja sateessa kastuneena se voi olla koettelemus. Sen voinee ratkaista yöpymällä vähän suunniteltua useammin hostellissa tai hotellissa.

Kaikki huhtikuut eivät ole sateisia eikä kylmiä, nytkin siellä on +10 astetta, lohdutti kanssakulkija. Uskotaan siihen.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Pyhiinvaellukselle - miksi?

Nykypäivän pyhiinvaellukselle on monta syytä - onpa niitä arvioitu ainakin gradutasoisissa tutkielmissakin (mm. Päivi Aikasalo: Kohtaamisia Santiagon tiellä - pyhiinvaellus matkana ja spirituaalisena kokemuksena. HY 2007). Aikasalo tiivistää nykymotiivit: ulkoilemaan, ajattelemaan, Pyhää kohtaamaan. Ehkä meille nuo kaksi ensimmäistä ovat ne keskeiset.

Mainitussa gradussa haastateltu australialainen Margaret kertoo omasta kokemuksestaan: "Minulle pyhiinvaellus oli liikkumiseen perustuvaa meditaatiota, jonka vaikutukset tunnen vielä kuukausia kokemuksen jälkeen --- se muistuttaa minua siitä, että voin ottaa riskejä elämässäni ja jatkaa liikettä, kasvaa. --- Pyhiinvaellus oli spirituaalinen kokemus, koska se mahdollisti kontemplaation, mietiskelyn, joka puutuu kiireisestä elämästäni. --- Minulle antoisin kokemus oli ystävyys joidenkin muiden pyhiinvaeltajien kanssa. --- Fyysinen haaste purki jotkut puolustusmekanismit ja ihmiset olivat hyvin avoimia tuntemattomille."  Jotain tuonkaltaista ajattelen itsekin kohtaavani.

Koska kaikki mukaanotettava on kannettava, matkavarustus on supistettava minimiin: rinkkaan makuupussi, hygienitarvikkeet, vaihtovaatekerta, tarvittavat lääkkeet, jonkinlaiset sandaalit ja vesipullo. Kantamuksen paino ei saisi ylittää 10% omasta painosta eikä missään tapauksessa yli 10 kiloa. Se tarkoittaa hyvin yksinkertaista elämää. Tuntuu vapauttavalta, että kuukauden ajan kosmetiikka koostuu saippuasta ja kosteusvoiteesta ja bad hair day hoituu auringon porotukselta suojaavalla hatulla.

Yksinkertainen elämä tarkoittaa myös yhteismajoitusta vaeltajille tarkoitetuissa majataloissa, usein suurissa makuusaleissa. Vaeltajat keräävät jokaisesta yöpymispaikastaan leiman pyhiinvaelluspassiin; leimoja saa myös matkanvarren kirkoista ja luostareista. Leimat tuntuvat olevan matkalla kovin tärkeitä - aikana, jolloin tavalliseen pasiin ei saa leimaa enää juuri missään. Passilla todistetaan perillä, että on kävellyt ainakin viimeiset sata kilometriä, jolloin on oikeutettu compostelaan, pyhiinvaellustodistukseen.

Reitillä on monenlaista kulkijaa ja sen suosio on vuosi vuodelta kasvanut. Suomestakin matkatoimistot järjestävät ryhmämatkoja reitille, yleensä tuolloin matkan pituus on 7-10 päivää ja siihen sisältyy hotellimajoitus ja matkatavaroiden kuljetus. Ehkä silloin kyseessä on enemmän pyhiinvaelluksen simulaatio.

Camino Frances (St Jean Pied du Portista Santiago de Compostelaan), pohjoinen reitti, on peräisin keskiajalta ja EU:n kulttuurikohteeksi julistama. Santiago de Compostela on UNESCOn maailman kulttuuriperintökohteiden listalla. Matkalta voi siis odottaa myös visuaalisia elämyksiä.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kolme kuukautta lähtöön...

En ole aivan varma, missä ja milloin kuulimme ensimmäisen kerran pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan. Kenties kolme vuotta sitten hiihtomatkalla Lapissa, vaelluksen kokeneilta? Sittemmin se tuntui tulevan vastaan tuon tuosta - lehtijutuissa, televisiossa, kokeneiden haastatteluissa.

Kohta vuosi sitten tapahtui jotain, joka synnytti päätöksen: nyt eikä myöhemmin. Emme tule nuoremmiksi emmekä terveemmiksi. Nyt on mahdollisuus vielä irrottautua kuukaudeksi eikä se kaada talouttakaan. Alkoi valmistautuminen. Haimme tietoa netistä, luimme kirjoja muiden kokemuksista, aloimme koota matkalle tarvittavia varusteita.

Nyt on sitten siirrytty vuoteen, jolloin suunnitelma on tarkoitus panna täytäntöön. Työt sallivat lähdön huhtikuun alussa. Aloituspaikaksi olemme kaavailleet St. Jean Pied de Portia Ranskan puolella. Matkaa kertyy noin 780 kilometriä. Päivämatkaksi tullee keskimäärin 25 kilometriä. 


Olemme aloittaneet harjoittelun, luonnollisesti. Tavallisen lenkkeilyn ja sauvakävelyn lisäksi olemme tehneet kerran viikossa pidemmän, noin 20 kilometrin lenkin sauvakävellen, tätä tosin runsas lumentulo on haitannut. Välineitä tuli testattua syksyllä Lapin maisemissa, niihin suhtaudumme luottavaisesti. Jalat ovat heikko kohta - niin kai kaikilla pitkille vaelluksille osallistuvilla. Onneksi matkaa ei tarvitse ainakaan kokonaan taittaa asfaltilla, se on kaikkein pahinta jaloille. 


Aloitamme lentolippujen varaamisesta lähipäivinä.