keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Nousua, laskua, afsalttia ja lehmipolkua


Säätiedotus lupasi hyvää vaellussäätä, mutta totuus oli alkuun toinen. Aamun vaellus alkoi sateessa ja sadevarusteissa. Puoli seitsemältä alkoivat ensimmäiset pakata rinkkojaan ja valitettavasti ne olivat neljän espanjalaisherran seurue, joka ei yrittänytkään tehdä sitä nukkuvia häiritsemättä. Ehkä he ajattelivat olevansa isäntiä omassa maassaan? Niinpä mekin nousimme, hotkaisimme pikaisesti kinkku-juustosämpylät (täällä on pakko lopettaa ruokanirsoilu, muuten tulee nälkä) ja suoriuduimme tien päälle. 

Ennen puolta päivää sade taukosi. Jätimme espanjalaisherrat nauttimaan aamiaistaan Islaresiin ja sen jälkeen emme nähneet yhtään vaeltajaa koko matkalla. 


Reitti tarjosi jälleen silmänruokaa. Nuo pikkuruiset pisteet tuolla rinteella ovat lampaita. Kyllä Atlantti Karijärven voittaa, ainakin kokonsa ja mahtavuutensa puolesta. Pari surffaajaakin nähtiin, muuten rannat ovat vielä autiot, mutta toisin lienee kesällä. 

Päivälle osui sekä tietä että polkua. Osan matkaa taivalsimme N634-tietä, osan suorastaan kinttupolkua, paikoin liejuista. Norte ei ole yhtä hyvin merkitty kuin ranskalainen reitti, mutta yleensä aina jostakin kuitenkin tupsahtaa näkyviin keltainen nuoli. Väkeä on myös huomattavasti vähemmän ja nuoriso puuttuu kokonaan. Ellei meitä lasketa. 


Pohjois-Espanja näyttää selvästi vauraammalta seudulta kuin ranskalaisen reitin kylät. "Se vende" -kylttejä kuitenkin näkyy ja pohdimme, saisikohan vuohet kaupan päälle, jos ostaisi tuon talon. Onneksi vuohet siirtyvät kohteliaasti syrjään polulta, kun niitä lähestyy, eikä kulkukoiriakaan ole juuri nähty. En yhtään tykkää vapaana liikkuvista koirista. 


Päivälle tuli matkaa reilut 30 kilometriä ja askeleita 41 000. Paikoin jyrkkää kapuamista - valitettavasti ylös menevä polku tulee myös alas ja alastulo on jaloille ikävää. Toistaiseksi ei rakkoja, ei rasitusvammaa. 

Larendosta löytyi yösija kirkon sakastista (Casa de la Trinidad). Ystävällinen nunna avasi oven, löi leiman passiin ja rahasti 10 eur per nuppi sängystä ja aamiaisesta. Ei paha. Saatiin kahden hengen huonekin, jossa saa ihan itse hoitaa kuorsaushommat. 

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Atlantin rantaa Castro Urdialesiin

Aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Söimme omat eväät ja naapurikuppilasta maitokahvit. Portaat reitille johdattivat suoraan huikeisiin näkymiin, Atlantin jyrkälle ja korkealle rantapenkereelle. Reitti oli osittain betonoitu, osittain luonnon polkua, väliin kapeaakin. Ruuhkaa ei ollut, yhteen vaeltajaan törmättiin. 




Kausi ei ole oikein vielä alkanut, mutta ilmeisesti eilisen sade on staassannut väkeä, joten Castro Urdialesin 16 sängyn Albergue tuli täyteen. Olimme kuitenkin perillä jo kahden maissa, joten saimme vierekkäiset alasängyt. Loppumatka majoitukseen oli hieman harhailua, mutta ystävällinen rouva neuvoi kädestä pitäen perille. 



Kaupunki näyttää suositulta lomakohteelta, se levittäytyy pitkän hiekkarannan myötäisesti. Ajankohdasta johtuen rantabulevardilla näyttää liikkuvan pelkkiä eläkeläisiä. 



Jalat ovat kestäneet toistaiseksi hyvin. Ei rakkoja, ei rasitusvaivoja. Huomenna matkaa kertyy kolmisenkymmentä kilometriä, joten jää nähtäväksi... Lähes kymmene kiloa ylimääräistä painoa vaikuttaa selvästi. 

Kuvia myöhemmin, kun pääsemme wifin äärelle. 




maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen vaelluspäivä Bilbao-Pobena

Aamulla caminolle klo 7.30. Reitin löytäminen oli vaivatonta, sillä se kulki hostellimme oven edestä teollisuusalueiden läpi Portugaleteen. Sade alkoi melkein heti, ensimmäiset kymmenen kilometriä kuuroina, loppumatkan jatkuvana. Onneksi ei ollut kylmä. Tuuli tarttui viittaan, mutta muuten se suojasi hyvin. 

Portugaletessa ylitimme UNESCOn maailman perintökohteisiin kuuluvan Puente Colganten sillan tällaisella vaijerien varassa roikkuvalla cabiinilla (ylityksen hinta 35 snt). 


Portugaletesta matka jatkui ylämäkeen - tosin vaeltajan vaivoja säästi liukuhihna, jollaisia näkee yleensä lentokentillä. Sillan A. Eiffelin suunnittelemat teräsrakenteet näkyvät taustalla. 


Matkaa päivälle tuli jotain 22 ja 30 km väliltä. Edellinen on oppaasta ja toinen puhelimen askelmittarista, jonka matkamääritys perustuu gps:ään. Askelia kumminkin yli 35 000. 


Yösijan Pobenasta olimme varanneet eilen puhelimella Mugarri -nimisesta apartementoksesta (60 eur, oikein mukava). Albergue aukeaa vasta loppuviikosta. Ruokaa saa täällä vain lounasaikaan, mutta onneksi olimme perillä hyvissä ajoin, yhden tienoilla. Tästä eteenpäin käynnistyy sitten normaali albergue-elämä joukkomajoituksineen etc. 

Muita vaeltajia on todella vähän, joten jos kaipaa seuraa ja yhteisöllisyyttä, kannattaa mennä ranskalaiselle reitille. Tänään olemme nähneet tien päällä vain kaksi vaeltajaa ja tässä kylässä muutaman lisää. Maisemat sen sijaan ovat upeammat verrattuna ranskalaiseen. Atlantti oli tänään sininen ja aallot kohtalaiset. 

Edelliseen vaellukseen (2011) verrattuna muuttunut on myös nettiyhteyksien yleisyys. Täällä sai wifi-salasanan ennen avainta. Voihan olla, että jatkossa olemme vähän enemmän pimennossa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että Suomeen ei saada uutta hallitusta tietämättämme. 



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Bilbao - ja huomenna taipaleelle!

Lennot Bilbaoon sujuivat pienestä jännityksestä huolimatta ongelmitta. Finnair ja Air France kuljettivat rinkkamme mukisematta ja sauvatkin läpäisivät rinkkojen sisällä turvatarkastukset. Kantamusten paino oli kyllä sallituissa rajoissa, mutta volyymi ei. Koetimme ohittaa tarkastavat virkailijat muina miehinä rinkat selän taakse piilotettuina kuin salakuljettajat konsanaan. 

Hostel Akelarrekin löytyi helposti - ja nopeasti huimaa ylinopeutta kaahanneella taksilla. Aika lienee rahaa. Yöpuulle siis suoraan kuuden hengen huoneen kerrossänkyjen yläpedeille. Tulevaksi yöksi on onneksi luvassa kahden hengen huone. 
Läksimme pyhiinvaeltajien tapaan heti aamusta liikkeelle, joskin vasta harjoituskierrokselle, turistitoimiin. Muutama pyhiinvaeltaja tuli vastaan, joten reitillä on muitakin vaeltajia liikkeellä kuin me. Keltaisia nuoliakin löydettiin sekä yksi simpukkasymboli kadusta. Norte on kuitenkin huomattavasti heikommin merkitty kuin ranskalainen reitti, joten kartat ovat tarpeen. 

Bilbaossa pysähtymisen syy on Guggenheim, jonne suuntasimme. Rakennus on henkeäsalpaavan hieno, etenkin sisältä. Joskus wau-arkkitehtuuri tuntuu vähän itsetarkoitukselliselta hätkähdyttämiseltä, mutta G:ssä ei ole mitään kosiskelevaa tai teennäistä. Se vain on yksinkertaisesti upea. Menkää katsomaan (kesällä alkavat suorat lennot, näillä käyttämillämme se on liian hankalaa eikä kaupungissa riitä ihmeteltävää kovin moneksi päiväksi)! 

Näyttely on myös hyvä, mutta melkein kaikkien nyt esillä olleiden taiteilijoiden töitä olin nähnyt muuallakin. Niki Saint Phallelta on laaja kokoelma, joka hyvin syvensi hänen taiteilijakuvaansa, jotain mainitakseni. Videoteos raidoista oli myös hyvä, mutta nukahdin pimeässä huoneessa. En muista tekijää. 

Reilu kuukausi sitten nappasin samanlaisen kuvan kuin tämä, mutta Tukholman Moderna Museetin edessä. Se hämähäkki taisi olla teräksinen, tämä on pronssia. Tänne tämä sopii, Tukholmassa oli liian ahtaassa ympäristössä. 

Aamulla on tarkoitus suunnata tien päälle, polttelee jo. Katsotaan, mistä löytyy yösija. Portugaletessa olisi albergue, mutta sinne on vain reilu kymmenen kilometriä. Pobenaan taas parikymmentä, mutta albergue aukeaa vasta loppuviikosta.

Aamulla oli juuri sopiva kävelysää, ei liian kuumaa, vähän alle 20 astetta ja pilvistä. Iltapäivällä alkoi kevyt sade ja sellaista on luvattu huomisellekin. Sadevarusteille on siis käyttöä.