lauantai 5. toukokuuta 2018

Ostoksilla

Vieraassa maassa on hauska käydä erilaisissa kaupoissa. En nyt puhu vaate- tai kenkäkaupoista vaan ihan tavallisista ruokakaupoista, rautakaupoista, puutarhaliikkeistä, viinitarvikeliikkeistä ja kirpputoreista. Niissä pääsee kurkistamaan paikallisten ihmisten elämään, ainakin kulutuksen näkökulmasta.

Ruokakauppojen valikoimat poikkeavat oikeastaan aika vähän meikäläisistä ja täällä on paljon ulkomaisia ketjuja: Tesco, Coop, Spar, Pennymarket. Suurin ero taitaa olla se, että ruokakaupoissa myydään niin viinejä kuin viinaakin. Paistopiste löytyy ainakin isoista marketeista. Hedelmävalikoima on suomalaista suppeampi, noudattaa ilmeisesti kausivaihtelua ja suosii kotimaista tuotantoa. Mansikat (eper) ovat juuri alkaneet kypsyä ja niitä myydään teiden varsillakin. Tuoreita yrttejä ei juuri näy. Lihaa saa tuoreena, mutta kalaa ei löydy muualta kuin pakastealtaasta. Rahka on murumaista, vähän kuin meidän raejuusto. Kerma ei osunut silmiin, mutta hapanmaitotuotteita on paljon.

Rautakauppa löytyy omastakin kylästä, käytiin vaihtamassa kaasupullo ja ostamassa koukkuja ja viinikanistereita. Palvelu on täällä vielä kunniassaan. Olisi ollut myös Fiskarsin isot oksasakset.

Puutarhaliikkeeseen Balatonilla poikettiin uteliaisuuttamme ja ostettiin kolme pientä havua ja neljä erilaista yrtin tainta. Olisi tarkoitus kokeilla, mitä tykkäävät Suomen ilmastosta - ei tule järin kallis kokeilu.

Szerencsin kirpparillakin käytiin, ulkomailla se on erityisen kiehtovaa. Nyt ostettiin 1000 ft:lla (reilu 3 euroa) amerikkalainen retro-kylmälaukku, Playmaten Igloo. Se kuuluu samaan kategoriaan 50-60-lukujen Tupperwaren kanssa. Samasta boksista näkyi nettikirppiksellä olevan hintapyyntö 30 eur. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa. Tokajista löytyi kirpparilta tehdasvalmisteiset puujalat, olisiko tiikkiä? Saa nauraa...

Tänään on edessä auton pakkaaminen. Katsotaan, miten saadaan kaikki aarteet mahtumaan, viiniäkin on lukuisia pulloja. Ajamme aamulla aikaisin vielä Miscolcin antiikkimarkkinoille ja sieltä sitten kohti Puolaa ja Bialystokia.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Lomaa lomalla

Aikaisempina vuosina olemme jo ehtineet kierrellä lähitienoon nähtävyydet, osan pariinkin kertaan. Kun nyt olemme omalla, vähän vuokra-autoa isommalla autolla, päätettiin tehdä pidempi retki, Balatonille.

Auton mittari näytti korkeimmillaan kolmeakymmentä ulkolämpöastetta, joten siltäkin kannalta meno tuntui rantalomalta. Ajoimme moottoritietä Budapestin ohi ja vastapäivään Balatonin ympäri. Syömään pysähdyttiin matkan pakollinen pizza Balatonfüredissä. Balaton näyttää oikeasti turkoosilta, kuten jossain jutussa sanottiinkin. Rannat ovat monin paikoin matalat ja kasvavat korkeaa kaislaa. Pohjoispuolella rannasta nousevat korkeat rinteet, eteläranta on alavampaa. Varsinaisia rantamökkejä on vähän, sen sijaan rantoja reunustavat kylät, joissa on sekä yksityisiä osin hulppeitakin huviloita ja mökkejä ja sitten erilaisia ja eritasoisia majoitusliikkeitä. Monet ovat vielä suljettuja, sesonki ei ole alkanut.

Varasimme netistä eilen yösijan Siòfokista, joka on netin mukaan kesällä ”bilekeskus”. Eipä ole nyt, hiljaista on kuin huopatossutehtaassa. Asumme kauniissa entisöidyssä 1800-luvulta peräisin olevassa Villa Jòkaissa. Huvilaa ympäröi kaunis piha-alue ja huone on kooltaan kuin iso olohuone, erikoisuutena poreamme nurkassa. Käytimme kuitenkin ihan tavallista suihkua. Respan rouva oli erittäin ystävällinen ja kertoikin jo odotelleensa meitä suomalaisia. Hänellä on toinenkin Villa ja sielläkin on nyt kuulemma suomalaisa.

Majapaikastamme on vain reilu sata metriä puiston reunustamalle rannalle. Joutsenet uivat vedessä muutaman seurueeseen eksyneen sorsan kanssa. Rannalla oli lähinnä lapsiperheitä, nuoriso lienee joko muissa puuhissatai pussikaljalla muualla. Eläkeläisiäkään ei täällä juuri näkynyt, Balatonfüredissä heitä oli.

Balatonin ympäristö näyttää vauraammalta kuin Tokajin alue, mikä on ymmärrettävääkin. Viinitiloja ja -tupia piisaa. Ostin kuitenkin marketista muutaman täkäläisen viinipullon - pari roseeta (kun se tuntuu nyt olevan kovasti muodissa) ja pari semi-dry sargamuscotalya. Semi-dry sopii hyvin siipikarjan kanssa nautittavaksi, olen oppinut.

Huomenna ajelemme takaisin ”kotiin”, katsotaan, köydämmekö jonkin toisen reitin.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Pyöräily Tokaij-vuoren ympäri. Check.

Vapunpäivän aamuna pieniä kivitöitä ensin, sitten kaivettiin fillarit esille. Pesu ja ilmaa renkaisiin.

Kylältä kuului lähinnä unkarilaiseksi kansanmusiikiksi tulkittavaa ääntä. Käytiin tarkistamassa - kylän yritykset (mm Puklus -viinitila) ja järjestöt (mm eläkeläisten klubi) olivat järjestäneet vapputapahtuman. Ilmeisesti kansantanssit oli jo tanssittu, vuorossa oli kylän naisten joogaa siihen sopivan musiikin tahdissa. Näimme aurinkotervehdyksiä ja alaspäin katsovan koiran. Edistys ja kansainvälisyys näyttää tulevan Bodrogkeresturiinkin. Lapsille oli jousiammuntaa ja tynnyrin päällä keikkumista, ainakin. Makkaranpaisto oli tullut tännekin.

Pyöräilimme Tarcalin kautta Tokajiin. Osa tiestä oli uusittu, ilmeisesti rekkaliikenteen ohjaaminen sitä kautta oli vauhdittanut asiaa. Oma kylämme on hiljentynyt, enää kylän läpi ei saa ajaa rekoilla. Tokajissa oli runsaasti väkeä liikkeellä, jäätelökioskeihin oli pitkät jonot. Me poikkesimme entuudestaan tuttuun Babi Huliin (konditoria-kahvila) leivoksille ja kahville. Bogacsojakin lähti mukaan pussillinen.

Tokajissa lienee ollut äskettäin jokin ”viini- ja kulttuuritapahtuma”, viininkorjuujuhlista tutut kojut olivat vielä pääkadulla. Myynnissä näkyy olleen juomia kansainväliseen tapaan (olutta, jägermeisteria, viskiä etc) ja ohjelmassa mm karaokea. Nämä juhlat näyttävät omaavan tutun kansainvälisen konseptin, metrilakua unohtamatta. Vappu sen sijaan ei täällä juuri muuten näy, ainakaan työläisten juhlana.

Kun ajelimme täällä ensimmäisiä kertoja pyörillä, ainoat kanssapyöräilijät olivat joko kilpapyöräilijöitä tai vanhoja pappoja tai mummoja rämäpyörillään. Nykyään täällä näkee jo nuoria ja keski-ikäisiäkin fillaroimassa, joillakin jopa kypärät päässä. Muutos siis sekin.

En tiedä, onko silmä vain tottunut vai onko muutos todellinen, mutta taloja ja pihoja näyttäisi kunnostetun sitten alkuvuosien. Rehellisesti on sanottava, että kylät täällä kyllä päihittävät kauneudessaan ja siisteydessään kotimaiset. Taloja on edelleen paljon myynnissä, meidänkin kylässä. Nuoret karkaavat kaupunkeihin, parkymppisiä ei täällä paljoa näe.