Toisaalta monet vaeltaneet tietävät, ettei täällä mitään pitkiä ajatusketjuja pysty vatvomaan. Enemmänkin ajatukset harhailevat sinne tänne, pääasiassa hyvin konkreettisiin asioihin.
Mitä siis ajattelin tänään?
Aamulla olin väsynyt. Olemme kohta puolivälissä. Alku menee innostuksen ja kiihkon vallassa (niin se oli viimeksikin), olemme tehneet pitkiä päivämatkoja emmekä ole pitäneet riittävästi taukoja. Nyt ruumis vaatii veronsa. Tulimme tänään vain hieman reilut parikymmentä kilometriä ja lepäsimme välillä. Auttoi.
Tuo oli siis ajatuksellinen oivallukseni: malta.
Muuten en tainnut ajatella mitään ihmeellistä tai ylevää.
Talon tai kylän ohi kulkiessa tulee mietittyä, miten ihmiset täällä elävät. Millaisella työllä, mistä iloitsevat, mitä huolehtivat.
Kanssakulkijoitakin pohtii: miksi tuo on täällä. Tänään tapasin amerikkalaisen yliopisto-opettajan, kolmannella caminollaan, ensimmäisellä nortella. Kertoi, että lähtee aina heti lukukauden päätyttyä, nollaa päänsä. Nauroi saavansa vielä opiskelijoiden meilejä, joissa valittavat arvosanoistaan. "In Spain, back in June" on kuulemma vastaus.
Camino jakautuu ajatuksellisesti selvästi kolmeen osaan: alku on innostusta täynnä, keskikohdalla alkaa pohtia, mitä ihmettä täällä tekee ja viimeisellä kolmanneksella nauttii tulevasta perillepääsystä ja ajatukset alkavat siirtyä kotiin.
Caminon tarkoitus on kävellä, hitaasti eteenpäin. Ei sen kummempaa. Onhan se toki vähän extreme-laji, siinä pääsee kokeilemaan kanttiaan, sekä fyysistä että henkistä. Oppii nauttimaan ihan pienistä asioista.
Yksin vaeltäminen olisi varmasti vielä paljon erilaisempaa.
Tässä maisema tämän päivän yöpaikan ikkunasta. Äänimaailmaan kuuluu lehmän ja lampaan kellojen kalkatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti