Saapuessamme Budapestiin oli vielä helle. Ajoimme kentältä Gödöllöön ja piipahdimme Sissin linnan puutarhassa ja kahvilassa. Perillä odotti vanha tuttu, kadullamme asuva kulkukoira, jota naapurimme ruokkii. Kiltti, mutta kylän koirien tapaan osaa haukkua ja yhtyy milloin mistäkin syystä käynnistyvään ulinaan ja ulvontaan.
Viiniköynnökset oli leikattu ankarasti, näkyy nyt olevan täällä tapa, kun katsoimme muita tarhoja. Tarhamme yläpuolisiakin viljelyksiä oli kovasti uudistettu, nehän olivat vielä muutama vuosi sitten täysin villiintyneet. Puutarhassa kaikki kunnossa, viikunaan on tulossa runsaasti hedelmiä, kunpa joku olisi täällä, kun kypsyvät. Naapuri oli kaatanut suuren kirsikkapuunsa, sen jossa kasvoivat ne ihanat makeat suuret kirsikat.
Kylässä talot ja pihat aitoineen kohentuvat pikkuhiljaa, meidänkin kadulla näkyi uusia aitoja ja portteja. Ja sitten tietysti osa taloista ränsistyy entisestään ja kasvit valtaavat pihoja ja taloja.
Vähän tuli sellainen tuntu, että kevät on täällä vähän myöhemmässä kuin joskus aiempina vuosina.
Ostin szüret-reissulla Egeristä unkarilaista perinnepuuvillaa ja ompelin siitä uudet verhot keittiön kaappeihin. Suomesta löysin ohutta valkoista puuvillaa, niistä tuli oviverhot. Toimivat näkösuojina, mutta päästävät paremmin valoa lävitseen.
Kaasulla toimivan vedenlämmittimen kanssa piti hieman taistella, mutta Suomesta saaduilla vinkeillä saatiin lopulta liekki syttymään. Kovin kuumaksi vesi ei enää sillä vehkeellä lämpene. Huomenna menemme vaihtamaan kaksi tyhjää kaasupulloa täysiin, myös hellan kaasu loppui.
Kylppärikin sai uuden verhon ja kylän kukkakaupasta pajukorin shampoille ja muulle rekvisiitalle.
