Päämäärä lähestyy, tänään olemme melkein sadan kilometrin päässä Santiagosta, Baamondessa. Pieni kylä, mutta iso ja mukava albergue, sillä täältä aloittavat ne, joilla on vain tavoitteena todistus vaelluksesta (edellyttää sataa kilometriä jalkaisn ja leimoja passissa).
Matka oli helppo, 23 km. Jalkapohjia sekin tosin polttelee. Tältä alueelta louhittanee liuskekiveä, lehmiaidatkin on kivestä tehty. Ensi kerralla otetaan peräkärry matkaan.
Alue vaikuttaa köyhemmältä kuin pohjoinen - rähjäromantiikkaa löytyy rakennuksista riittämiin ja joidenkin maatilojen pihapiirit eivät kestäisi Kaunein piha -raadin katselmusta. Ei näytä olevan "Pelastetaan vanhat talot" -liikettä. Kivirakennukset eivät lahoa, mutta sortuvathan ne lopulta. Luonto ottaa nopeasti tilansa.
Tästä kylästä löytyi matkan paras ja viihtyisin ravintola, "Galicia". Erinomaista jättikatkarapupataa ja lohta, kakkua jälkiruuaksi. Ei halvimmasta päästä, mutta ei kallistakaan. Lähtiessä tarjoilija vielä juoksi perään ja ohjasi kylän nähtävyyksien pariin.
Vaikka talosta on jäljellä vain seinät, kivipinta on omalla tavallaan kaunis. Ei ehkä kuitenkaan parasta asumismukavuutta - paitsi kesähelteellä. Olisi myynnissä.
Käytiin ruokaa odotellessa vähän netissä, wifi-yhteys oli hyvä.
Huomenna on pätkäpäivä, 15 kilometriä. Ei voi mennä enempää, kun seuraava majoitus olisi 40 km päässä. Kun on tähän saakka selvinnyt ilman suurempia jalkaongelmia (Terolle tiedoksi), ei viitsi niitä kalkkiviivoilla hankkia.
Olemme kulkeneet melkein yhtä matkaa muutamien henkilöiden kanssa. Eilen erkani kanadalainen professori, hänellä oli vähän kiire paluulennon vuoksi. Kolme ranskalaista miestä ovat kulkeneet ainakin kaksi viikkoa suunnilleen samoin etapein kuin mekin, reilun viikon myös kaksi espanjalaismiestä. Puheenaiheet ovat muuttumassa: milloin aiotte olla Santiagossa, kauanko vietätte siellä, menettekö Finisterraan jne.
Meillä ei ole onneksi kiirettä, vieläkään. Mutta ehkä sunnuntaina. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti