Mehän emme syö punaista lihaa, ei siis sikaa, nautaa eikä lammasta. Paitsi caminolla: lautasella on possunkylkeä ja -makkaraa. T söi, minä maistoin. Ei ollut ruokahalua eikä syynä ollut ruuan laatu, kokki grillasi kyljet silmäimme alla. Oli paha olo, ollut jo pari päivää ja illalla Villaviciosassa se kääntyi pieneksi kuumeeksikin. Camino-disease, muuta en keksi, samanlainen oli viime reissullakin. Ehkä kotimainen suoliston bakteerikanta muuttui caminokannaksi? Uni oli jälleen paras lääke, hyvässä Carlos I -hotellissa (32eur/2hh) nukutun yön jälkeen taudista ei ollut tietoakaan.
Aamulla vereksin voimimme läksimme liikkeelle mukavan vilpoisessa pilvisäässä. Kahden edellisen päivän totaaliuupumuksesta ei ollut tietoakaan. Ohitimme paikan, jossa Camino Primitivo erkanee Nortesta. Hirveä nousu Alto de la Cruzille heitti hien pintaan ja tuotti kantapäärakkulan, ei minulle.
Suuntana siis Gijon, 260 000 asukkaan kaupunki, matkaa reilu 30 km. Hyvin selvittiin, yksillä kahveilla ja bocadilloilla käytiin matkalla.
Asturiasin maakunta on siiderialuetta. Tämä lienee siideritynnyri, ainakin on kookkaampi kuin omat viinitynnyrimme. Omenapuita on paljon ja ne kukkivat juuri. Sitruunat sen sijaan näyttävät kypsiltä puissa.
Kaupungin ainoa albergue on laitakaupungilla, jonne suunnistimme lopulta navigaattorilla. Pytinki on hieno. Tilaa on 120 hengelle, meitä on neljä. Aamulla olemme päättäneet testata kaupungin julkiset ja ajaa ohikulkevalla nro 12 bussilla kaupungin halki reitillemme ulos kaupungista. Opaskirjan mukaan tylsää teollisuusaluetta.
Suuntana siis Avilesin kaupunki, matkaa ehkä 25 km.
Tykkäisivätköhän M ja S asua tässä talossa? Barbeja ei näkynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti