maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappu on työn juhla

Vapun aatto on kulunut pienissä puuhissa. Siippa maalasi sisäänkäynnin katon, joka on odottanut pintakäsittelyä jo jokusen vuoden. Lasuuri oli riittoisaa, mutta ei tarpeeksi: muutama lauta jäi peittämättä. Pitää ostaa toinenkin purkki, voihan lopulla sitten joku halukas maalata pinnan vielä toiseen kertaan. Minä tein pieniä pensashommia - katkoin kuivat oksat viinikellarin katon pensastosta. Siinäpä tärkeimmät.

Käytiin pienellä kävelyllä kylällä. Rautakauppa oli vapun kunniaksi kiinni, mutta ruokakaupasta saimme sitruunoita ja jäätelöt, jotka nautiskelimme kylän ”mummopenkillä”. Pistäydyin myös vastapäisessä pikkupuodissa, siellä oli omenia ja vihanneksia. Ihan sympatiasta ostin kurkun ja punaisen paprikan hintaan 230 ft (73 snt).

Eilen käytiin tarkistamassa talon yläpuolelle kohoava Tiza -”vuori”, kylämme panoraamapaikka. Kaunista oli ja kauas näkyi. Paluu tuttuun tapaan hautuumaan kautta, jonka muovikukat eivät lakkaa hämmästyttämästä. Törmäsimme myös rantakäärmeeseen (elävä) ja kyyhyn (kuollut).

Tämän suurempia ryminöitä ei täällä vappuun kuulu, ei meillä eikä naapurissakaan. Vain haikarat kalisuttavat nokkiaan ja metsäkyyhkyt kujertavat.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kaikki hyvin talossa ja puutarhassa

Sikeästi nukutun yön jälkeen päivä valkeni puolipilvisenä, mutta kirkastui sittemmin. Lämpötila suomalaisen helteen puolella.

Viinitarha on erinomaisessa kunnossa ja köynnökset hyvin hoidettuja, ainakin maallikon silmään. Kaikki on hyvässä kasvussa ja muutamat paleltuneet uudet köynnökset korvattu uusilla. Ruohokin on ajettu sekä tarhasta että puutarhasta. Uudet hedelmäpuut ovat kaikki kestäneet talven, samoin viikunat. Viime vuoden kvitteneistä pöydällä odotti kahdeksan purkkia hilloa. Uskomatonta, miten täällä kaikki kasvaa nopeasti, kun Suomessa omenapuunkin varttumista saa odotella ikuisuuden. Sanotaanpa Karolysta mitä tahansa, en tiedä, miten tulevaisuudessa selviämme ilman häntä ja Katia. Tosin ilmeisesti Karolykin käyttää ”vuokratyövoimaa” ja toimii itse enemmän työnjohtajana, joten ehkä tällainen järjestely on tulevaissuudenkin ratkaisu.

Tänään rohkaistuin kellariin, siistiä ja säntillistä sielläkin. Tällä kertaa uusi terästynnyrimme oli täynnä viiniä ja loput vuoden -17 sadosta oli lasipullossa. Pullossa on merkinnän mukaan 54 litraa ja terästynnyri oli lähes täynnä. Teräksisestä maistoimme ja minusta se on erinomaista. Hapokasta ja kuivaa. Sitä tuonemme Suomeenkin.

Sen viiden vuoden aikana, mitä olemme täällä olleet, tuntuu, että moni asia on edistynyt. Taloista pidetään parempaa huolta, teitä korjataan, viiniviljelykset kukoistavat. Tarhamme yläpuolisessa rinteessä oli aikaisemmin hoitamaton villiintynyt viinitarha, nyt köynnökset on leikattu ja rikkaruohot poistettu.

Huomenna on vapunaatto, joten kävimme naapurikaupungin Tescossa ruokaostoksilla. Siellä kaikki oli ennallaan, ainoastaan juustokaapin paikkaa oli muutettu.

Pieniä projekteja suunnitteilla. Ostimme Tescosta ”lasuuria”, jolla voisi peittää sisääntulon katon. Ihan samaa sävyä (kastanja) ei löytynyt, kokeillaan mahongilla. Pieniä puutarhatöitäkin voi tehdä, viinikellarin katon pensaassa on kuolleita oksia ja vähän rikkaruohoja kukkapenkeissä, joita kitkeä. Suvin ruusukin on kestänyt talven ja voi hyvin. Pääasiassa tarkoitus on kuitenkin nauttia keväästä ja kesästä, se on ollut Suomessa harvinaista herkkua.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kevätreissu Tokajiin 26.4.-7.5.2018

Kevät on ollut Suomessa kylmä ja myöhässä. Olemme olleet useana keväänä heti vapun jälkeen Bodrogkeresturissa, vähän vaihtelevissa keleissä. Kerran oli tosikylmääkin ja satoi. Muistan palelleeni. Nyt on luvassa suomalaisittain hellettä. Kun ajoimme illalla talon pihaan, mittari näytti +25.

Viimeisestä automatkastamme tänne on neljä vuotta. Nyt päätimme kokeilla yölauttaa: auto illalla lauttaan, hyttiin nukkumaan ja aamulla ulos laivasta klo 6. Toimi erinomaisesti. Koska ei ole turistisesonki, henkilöautoja oli vain kourallinen. Pääsimme illalla jonottamatta laivaan ja aamulla olimme jo 5.50 tien päällä. Tallinna oli pilvinen ja kolea, +5. Liikennettä oli perjantai-aamuna tuskin ollenkaan. Vettä vihmoi vähän väliä.

Ajelimme Pärnuun saakka aamiaiselle. Löysimme viihtyisän hotellin aamiaistarjoilun (15 eur). Koska luonto niin Suomessa kuin Virossakin on vielä talvihorroksessa, aloimme kytätä hiirenkorvia. Pärnun jälkeen ensimmäiset ja siitä kevät alkoi edetä. Pellot olivat kauniin vihreitä jo Riikan paikkeilla, valkovuokot kukkivat. Puolaan päästyä kevät repesi: omenapuut ja tuomet kukkivat ja lämpötila alkoi pikkuhiljaa kohota.

Yövyimme perinteisesti Bialystokissa Cristalissa. Sen etuja ovat erinomainen sijainti, vartioitu parkkialue, loistoaamiainen munakkaineen ja smootheineen. Olimme niin väsyneitä, että huoneeseen päästyämme kuukahdimme yöunille. Kun aamulla mainitsin, ettemme vakiasiakkaina saamiamme olut/kahvi/teevouchereita jaksaneet käyttää, kun ikä painaa, respan neiti kysyi ikääni. Kuultuaan kehui minun näyttävän nelikymppiseltä, mitä en tietenkään uskonut, mutta varasin oitis huoneen myös paluumatkalle.

Toinen ajopäivä valkeni aurinkoisena. Jos ensimmäisenä päivänä pääsimme nauttimaan hyväkuntoisista nopeista osin nelikaistaisista teistä, toisen päivän ilona ovat hienot maisemat. Teiden kunto on selvästi kohentunut aikaisemmasta. Kuopista ja syvistä ajourista ei ole tietoakaan. Reittimme itäisessä Puolassa kulkee pikkukylien läpi ja on siksi nopeusrajoitusten vuoksi hidas, mutta teitä on todella kunnostettu ja kylät ovat siistejä ja hoidettuja. Kun tähän vielä lisää juuri puhjenneen kevään, emme valita ajomatkaa.

Via Baltica on perempikuntoinen kuin suomalaiset moottoritiet ja siellä vallitsee hyvin samanlainen ajokulttuuri kuin Suomessakin. Puola on vähän toista maata. Mustilla Bemareilla/Audeilla/Mersuilla kaahaavat ovat aikamoisia fakiireja ohituksissaa. Liikenne on kuitenkin hurjastelijoista huolimatta joustavaa. Teiden reunoilla on usein leveä piennar ja katkoviiva, mikä tarkoittaa sitä, että hitaammin ajava väistyy reunaan ja antaa tietä nopeammille. Ohitukset kolme rinnan ovat sääntö ja siihen itsekin tottuu. Kyllä siellä tosin vähän mällätäänkin. Aamun ensimmäisenä tuntina näimme kaksi peurakolaria ja yhden mytyn, jossa oli ojassa kaksi autoa rutussa päällekkäin. Ihmiset olivat ilmeisesti juuri kömpineet ulos, emme jääneet kyselemään. Slovakian puolella nähtiin vielä yksi moottoripyörän ja henkilöauton kolari. Heti sen jälkeen oli omakin ruttu lähellä, nuori mies yritti ajaa eteen kolmion takaa.

Unkarin puolella on jo täysi kesä. Omena- ja kirsikkapuut ovat jo kukkineet, talon pihassa kukassa olivat syreenit, kielot ja pionit. Tuoksu oli huumaava. Nopea silmäys kertoi viinitarhan olevan erinomaisessa kunnossa ja piha-alueiden ruoho leikattu. Viikunat ovat tänä vuonna kestäneet hyvin talven ja oksissa oli runsaasti raakileita. Magnoliakin kukki.

Talossa ei näy talven vaurioita, kaikki näyttää olevan kunnossa. Viileää toki oli sisällä, kun ikkunat ja ikkunaluukut ovat olleet kiinni. Karoly oli onneksi avannut ikkunoita, joten talo tuulettuu ja kosteus häviää lähipäivinä. Uskokaa tai älkää, viinikellariin ei vielä jaksettu. Raportoin viinin laadusta tuonnempana.