torstai 25. lokakuuta 2012

Kotona!

Kahteen viikkoon mahtuneiden kuuden lennon ja kahden junamatkan jälkeen olemme kotona. Ei mahatautia, ei ongelmia, kaikki sujui niin kuin oli suunniteltukin. Eikä kaikkea oltu ihan niin tarkkaan suunniteltukaan.
Yritän ehkä ladata tänne vielä jokusen kuvan, kunhan saamme niitä kameran reilusta tuhannesta otoksesta valittua.
Matka oli antoisa. Näimme paljon, opimme paljon, uskomme, että jatkossakin tällaiset reppureissut kuuluvat suunnitelmiimme. Se Tiibet on edelleen näkemättä...

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Panda trip

Chengdun lähellä on suuri pandatarha, jossa voi nähdä näitä hassunnäköisiä eläimiä lähietäisyydeltä. Siellä tehdään myös pandatutkimusta ja saimme seikkaperäisen selvityksen eläimen elinkaaresta. Pandaäidit eivät enää oikein osaa hoitaa syntyviä poikasia, jotka painavat syntyessään 100-200 g ja ovat sangen avuttomia. Niinpä lapsukaiset otetaan inhimilliseen huomaan, joskus tarvitaan keskoskaappiakin. Parittelukaan ei aina onnistu, tarvitaan inseminaatiota. Siemennesteen luovutuksessa käytetäänapuna pandaystävällistä elektrostimulaatiota - ehkä pornolehdistä ei olisikaan paljon apua...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Viimeinen ilta Nepalissa

Huomenna lento Chengduun, jossa suunnitelmissa panda trip eli retki katsomaan pandakarhuja. Kiinassa ei pääse päivittämään blogia, ainakaan täällä käyttämääni reittiä, joten kuulumisia ei kuulu täältä muutamaan päivään.
Ystävämme tällä matkalla tulivat tänne toissa päivänä Kiinan kierrokseltaan. Hyvin oli mennyt heidänkin reissunsa ikävää lentolippuepisodia lukuunottamatta.
Olin tänään yhteydessä meilitse kiinalaiseen matkatoimistoomme ja kaiken pitäisi siellä olla kunnossa ja saamme käyttämättä jääneet deposit-rahamme takaisin. Netti on helpottanut suunnattomasti reppureissaajan elämää ja on aika uskomatonta, että yhteydet pelaavat vaivattomasti täältäkin, varallisuuden suhteen sijalla 133/171 olevasta köyhästä maasta.
Tänään oli ohjelmassa vain käyskentelyä kaupungilla. Siellä oli täkäläisittäin hyvin rauhallista Dashain vuoksi - paitsi markkinapaikoilla, jonne kaikki olivat tungeksineet ostoksille. Onkohan täälläkin alkaneet Dashain jälkeiset alet kuten Suomessa Tapanin päivänä?
Osuimme sattumalta äärettömän kauniiseen, rauhalliseen ja viileään paikkaan, turhaan ei ollut paikan nimi Garden of dreams. Hieno pieni muurien ympäröimä puutarha, kauniita kasveja ja valkoisia paviljonkeja suihkulähteineen. Oli vaikea kuvitella, että vain kivenheiton päässä ovat meluiset ja pölyiset kadut. Keisarin kahvilassa nautimme kahvia ja leivonnaisia (omenatorttua, kookoskakkua, nam).
Laukut on jälleen kerran pakattu. Kaikki tavarat mahtuivat mukaan, vaikka enemmän olisi mieli tehnyt ostaa. Käsityöt täällä ovat erityisen kauniita, niin puuesineet, metallitaokset kuin kudonnaisetkin. Koruista puhumattakaan. Jotain sentään saimme mukaan ja paljon hienoja muistoja, joita voi verestää satoja valokuvia katsellessa. Ehkä joskus vaellukselle?

Tarjolla temppeleitä

Uskonnollisuudella on täällä toisenlainen rooli ihmisten elämässä kuin meillä kotoSuomessa. Suurin osa kansasta on hinduja, toiseksi suurin ryhmä ovat buddhalaiset. Joillakin temppelialueilla nämä uskonnot myös ainakin rakennusten osalta sekoittuvat keskenään. Uskonto ja sen harjoittaminen on kiinteä osa enemmistön jokapäiväistä elämää. Se näyttää silti erilaiselta kuin luterilainen uskon harrastus - eikä vain ulkoisesti. Temppeliin piipahdetaan ohimennen, matkalla töihin tai kauppareissulla. Se kuuluu asiaan yhtä luontevasti kuin meillä hampaidenpesu.
Eilen meillä oli jälleen temppelipäivä. Aamulla piipahdimme "apinatemppelissä", joka on korkealla kukkulalla ja nimensä mukaisesti siellä liikkuu paljon apinoita. Alueella on sekä hindu- että buddhalaisia temppeleitä. Illan kokemus olikin sitten järisyttävämpi. Olimme Pashupatinath-temppelialueella, joka on joen töyräällä, molemmiila rannoilla sijaitseva hindutemppelialue. Rannalla hindut järjestävät omaistensa polttohautauksia, nytkin oli useita menossa. Se on oikeastaan ulkopuolisenkin silmin aika sakraali tapahtuma: omaiset katselevat muutaman tunnin, kun vainajan maalliset jäännökset haihtuvat savuna ilmaan. Ainoa, mikä surettaa, on pyhän joen (Gagnesin sivujoki) saastuminen. Kaikki roska heitetään epäröimättä rannalta jokeen ja joen pinta onkin muovipussien täplittämä. Toisaalta: jos käyhistä köyhimmässä maassa ei aina kyetä suojelemaan ihmistäkään, miten ihminen oppisi suojelemaan ympäröivää luontoa?
Alueella on maan tärkein hindutemppeli, jonne ei edes kaikilla hinduilla ole pääsyä, saati vääräuskoisilla. Katto on kullattu ja ovet hopeaa, meille kerrottiin. Vastarannalta sitä saattoi katsella.
Alueella asustaa joukko kaikkien kuvista näkemiä pyhiä miehiä, saddhuja kalkittuine ihoineen, kasvomaalauksineen, rastoineen ja keltaisine kaapuineen. Friikkisirkus tuli kyllä mieleen... He viettävät koko elämänsä temppelialueella ja rahastavat kuvaamisesta. Marihuanan käyttö on Nepalissa sallittua ainoastaan heille ja sitä näytti kuluvan.
Temppelin kupeessa on vanhainkoti, joka on tarkoitettu sellaisille yli 65-vuotiaille, joilla ei ole omaisia heistä huolehtimassa. Suomalaiseen terkkarin vuodeosastoon tottuneelle kokemus oli - erilainen. Menossa oli dashai-festivaalin vuoksi lahjojen jako, kaikki saivat villapuserot. Ehkä nämä vanhukset olivat hieman meikäläisiä pidättyväisempiä saamisenilossaan? Lahja näytti kuitenkin olevan mieluinen. Miltähän tuntuisi viettää elämänsä viimeiset vuodet krematorion kupeessa?

lauantai 20. lokakuuta 2012

Society for Local Integrated Development

Vierailimme tänään Patanissa, Solid-järjestössä. Dr Kharki oli äskettäin Suomessa kertomassa järjestönsä työstä nuorten seksuaaliterveyden alalla ja kutsui toimistolleen tavatessamme. Järjestö on sekä Väestöliiton että LSV:n avustuskohde. Se työskentelee nuorten parissa opettaen opettajia toimimaan oikein kasvattajina terveyteen ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa sekä suoraan nuoriin liittyvissä seksuaaliterveysprojekteissa. LSV tukee mm parisuhdeväkivallan vastaista kampanjaa. Vierailusta voisin kertoa paljonkin, mutta säästän Syklin lukijoille.
Järjestöllä on Healthy Food -niminen ravintola. Siellä opetetaan syömään oikein ja terveellisesti. Oven suussa on vaaka ja seinälle maalattu pituus-painotaulukko. Tekis hyvää suomalaisillekin... Ei uskoisi, mutta täälläkin roskaruoka on uhka erittäin terveelliselle ja makoisalle nepalilaisruualle. Siihen saimme taas kerran tututstua, tällä kertaa siis
HF -ravintolassa. Riisiä, mausteisiä kasvis- ja kana-mössöjä, kastikkeita etc. Matkalaukkuun on jo hommattu erilaisia masaloita sekä keittokirja. Kotona kokeilemaan!

Äänestämässä

Emme ole kotona ennakkoäänestyksen tai varsinaisen vaalin aikana, joten kävimme antamassa äänemme täällä suurlähetystössä. Muutama muukin oli samalla asialla. Koska jättimäinen Bouddhanath-stupa on samalla suunnalla, jatkoimme sinne.
Stupan ympäristö oli ihanan rauhallinen, puhdas ja hiljainen katujen tohinaan verrattuna. Kävimme myös katsomassa tibetiläisten munkkien luostaria, sen lähemmäs Tibetiä emme nyt sitten päässeet.
Olemme vähän ihmetelleet turistien harvalukuisuutta ja syykin taisi selvitä. On alkamassa paikallinen hindujen Dashai-festivaali, jota voisi verrata jouluumme. Kaikki kynnelle kykenevät menevät kotikyliinsä, tavataan perheitä, syödään hyvin ja annetaan lahjoja. Vaelluksia ei kannata tehdä, kylien majoituskapasiteetti on omien kätyössä ja hinnat pilvissä. Ongelmatkin näyttävät ihan kotoisilta. Lehdissä kysellään ihmisiltä, miten he viettävät Dashaita, varoitetaan yli varojen elämisestä ja haastatellaan ihmisiä, jotka joutuvat tekemään töitä (poliisit, sairaanhoitajat...) juhlapyhinä. Virastot ja osa kaupoistakin on kiinni 20.-23.10. Thamel on kyllä ulkoa kantautuvasta metakasta päätellen auki...
Happy Dashai!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Aamuvarhaisella

Alakerran keittiön astioiden kilinä herätti varhain. Kumma juttu, että rytmi kääntyy täällä vähän väärään suuntaan. No, sittenpä se on kohdallaan heti kotiuduttua. Ja saattaahan se olla niinkin, että päivän kävely katujen kaaoksessa uuvuttaa ja kaataa sänkyyn varhain...
Eilen olimme Patanissa, tarvinneeko mainitakaan, että on Unescon suojeluksessa. Temppeleitä, vanhoja puuleikkauksin koristeltuja taloja. Taksikyyti täällä on seikkailu - useimmiten kuski löytää perille, mutta se kyyti: munuaiset ja hampaat meinaa irrota kuoppaisilla kaduilla ja auton jouset (jos niitä on) valittavat. Joka väliin kiilataan ja tööttäily kuuluu ajamisen rytmiin, se on yhtä luontavaa kuin vaihteen tai jarrun käyttö. Yksi pieni kolarikin nähtiin, auto kääntyi väärään suuntaan, naismopoilijan eteen.
Aamuisin kaupungilla näkee amerikkalaistyylisiä keltaisia koulubusseja ja joillakin alueilla siisteihin koulupukuihin puettuja lapsia ja nuoria koulutiellä. Ja sitten samaan aikaan lapsia resuisissa vaatteissa työssä, myymässä hedelmiä tai muuten auttelemassa vanhempiaan. Se tuntuu pahalta.
Eilisestä lehdestä luin, että köyhyysrajan alapuolella elävien määrää on onnistuttu laskemaan 41 %:sta 32 %:iin tai jopa neljännekseen väestöstä, mutta silti lehden mukaan poliitikot välittävät liian vähän kaikkein huonoimmassa asemassa olevista. Taksikuskit ottavat mielellään kantaa myös politiikkaan. Poliitikkoja on liikaa, kuulemma yksi kuningas olisi parempi. Tosin viimeinen kuningas ei kuulemma miellyttänyt. Täällähän tapahtui 2000-luvun alussa se kuningasperheen sisäinen joukkomurha: prinssi ampui kuninkaan, kuningattaren, 11 muuta kuningasperheen jäsentä ja itsensä. Taitaa olla siis kuningasaines vähissä, vaikka haluttaisiinkin.
Turistin lajiominaisuuksiin kuuluu ostelu. Olemme koettaneet olla hillittyjä ja vastuullisia, paitsi ruuan suhteen, sillä se on täällä hyvää. Tämä on kasvissyöjän paratiisi. Eilen kävimme Patanista tullessa fair trade -myymälässä, jossa myydään reilun kaupan periaatteilla tuotettuja turistien suosimia tuotteita: cashmiria, pashminoita, paperia, teetä, kudonnaisia yms. Huivit olivat kyllä ihania, mutta hillitsin itseni. Vain tuliaisia lapsenlapsille, tyttötavaraa. Kuparisepältä sen sijaan ostimme pannun - ehkä se mahtuu matkalaukkuun, jos sisälle pakataan pyykit?
Trekking-kamaa - samat tuotteet sadoissa kaupoissa - täällä myydään paljon, tietenkin suuren kysynnän vuoksi. Sitä vain ihmettelemme, miksi ainoa suoraan ja sumeilematta kopioitu brändi on North Face? Eiköhän se firma ole halunnut käydä oikeutta merkistään? Crocsitkin on täällä "Crooc".
Tämän päivän suunnitelmiin kuuluu äänestäminen. Se onnistuu lähetystössä, jos vain taksi löytää sinne. Samaan reissuun voi sitten yhdistää vierailun valtavalla buddhalaisella stupalla.

torstai 18. lokakuuta 2012

Phewa Lake

Muistoissa jo.

Kathmandulainen ovi

Akvarellit matkassa...

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Phewa lake

Näkymä ravintolan terassilta.

Siunattu pädykkä

En siis ole käyttänyt iPadiani stupassa/pagodassa kasteella vaan iloitsen sen ja free-wifin suomasta viihdykkeestä Pokharan lentokentän odotushallissa. Lentomme on 45 min myöhässä, joten odottelemme tässä Buddha Airin kuljetusta takaisin Kathmanduun. Kotimaan tiedotusvälineet manaavat pimeyttä ja sadetta. Täällä on häikäisevä paiste, lämmintä ja kuivaa. En halua herättää kateutta, mutta juuri nyt Suomen syksy tuntuu aika kaukaiselta. Huomisen suunnitlmiin kuuluu Patan, jälleen maailmanperintökohde. Siellä pitäisi erityisesti olla kauppoja, jotka myyvät muuten työllistymättömien naisten käsitöitä. Oli niitä tosin täälläkin, kauniista kudotuista kankaista tehtyjä kasseja ja pusseja. Pso sai joogamattopussin - käy nimittäin äijäjoogassa kotopuolessa. Tänään kävelimme aamupäivällä "kansan pariin" eli pois rannasta, jossa turistit pyörivät. Löysimme myös muutaman vanhan puulaikkauksin koristellun talon, niitä olimme varsinaisesti etsimässä.

Aamu valkenee Pokharassa

Täällä on paljon sähkökatkoja, enemmän kuin Kathmandussa, jossa sielläkin on. Juuri nyt generaattori metelöi alhaalla pihalla. Aamu on hieman pilvinen, vuoret eivät näy. Lentokoneesta näimme jälleen vuoria, ilmeisesti yksi oli Mt Everest. Maisema huoneemme ikkunasta on viehättävä (minusta), olen sen jo maalannutkin. Kathmandussa ei oikein ennätä...

Parrasta ja vähän muustakin

Pson parta on herättänyt täällä poikkeuksellista huomiota. Monet - sekä naiset että miehet - ihastelevat sitä ("nice") ja kysyvät, kauanko on kestänyt kasvattaa se. Mihinkähän tämä oikein liittyy? Täällä on viiksiä, mutta parrat näyttävät liittyvän jotenkin uskonnollisuuteen. Onko minulla siis pyhä mies? Suunnitelmissa oli mennä Sarangkotiin katsomaan Himalajan auringonnousua, mutta taivas on pilvessä. Paikalliset sanovat pilvien lisääntyneen globaalin ilmastonmuutoksen vuoksi. Saattaa ollakin, digiHesarista luettiin, että ilmakehän kosteus on lisääntynyt. Täällä vaikuttaisi olevan melko vähän turisteja, vaikuttaakohan Tibetin rajojen sulkeutuminen asiaan? Nuoria hipahtavia, trekkaajia ja eläkeläisiä. Onkohan kukaan muuten tullut ajatelleeksi kaikkia eläkeiän noston taloudellisia seuraamuksia? He ovat merkittävä turistijoukko ja käyttävät paljon palveluja reissatessaan. Jos tämä ryhmä merkittävästi pienenee, sillä on isoja vaikutuksia, erityisesti maissa, joissa turismi on tärkeä elinkeino.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kathmandu

Kurkistimme eräästä ovesta kadulla: jouduimme pikku aukiolle, jossa kanat ja lehmät käyskentelivät, äiti pesi lapsiaan rievulla vesisaavista ja riisi oli levitetty kankaalle kuivumaan.

Bakhtapur

Välillä ongelmia kuvien siirrossa...

Lomalla lomasta

Kathmandu on pölyinen, meluinen, pakokaasuinen, kaoottinen - mutta omalla erityisellä tavallaan kiinnostava ja viehättävä. Ehkä sen tekevät ystävälliset ihmiset. Nyt kuitenkin suihkaisimme 25 minuutissa Buddha Airilla Phewa -järven rannalle Himalajan juurelle Pokharaan hengittämään raitista ilmaa. Nyt on varhainen aamu, kukot kiekuvat ja alakerran keittiöstä kuuluu jo kattiloiden kolina. Taivas näkyy olevan pilvessä, lumihuippuiset vuoret eivät näy - mutta eilen nähtiin, jopa residenssimme ikkunasta. Iltapäivä vietettiin järvellä polkuveneessä killuen. Se oli rautainen, jykevää tekoa, joten sillä pääsi järveä ristiin rastiin. Tuntuu polkemislihaksissa, jätän tarkemmän yksilöinnin. Tänään kapuamme venematkan ja muutaman sadan portaan päähän World Peace pagodalle.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Bakhtapurissa tänään

Eilinen vierähti tutustuessa Kathmandun Durbariin eli entiseen kuninkaan palatsialueeseen. Temppeleitä, loputtomiin. Hindulainen kuvakieli avautuu huonosti uskonnottomalle tai luterilaisessa ympäristössä eläneelle, mutta tänään Bakhtiparissa saimme oppitunnin buddhalaisesta kuvastosta, mikä oli sangen kiinnostavaa. Aivan samoin kuin meidän alttaritaulumme kertovat Jeesuksen elämästä, buddhalaiset mandalat kertovat Buddhan elämästä. Ja siitä ei ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Toisin kuin meidän Jeesuksemme - joka itsekin syntyi pyhästä hengestä - Buddha oli sangen lihallinen ja sitä kuvataan paljon myös uskonnollisessa maalaustaiteessa.
Bakhtapur on ikivanha kaupunki Kathmandun kupeessa, Unescon maailmanperintökohde kokonaisuudessaan. Siellä muuten tehdään käsin hienoa paperia, samoin kuin tehtiin ennen Verlassa, somalaisessa Unescon listalle päässeessä kohteessa. Mukaan tarttui 10 arkkia.
Kaupungissa on kymmeniä kouluja, joiden oppilaat kipittivät tunneille koulupuvuissaan. Päivällä meidät pysäytti noin kymmenvuotiaiden ryhmä, joka projektinaan haastatteli englanniksi turisteja. Kirjoitin yhden tytön vihkoon oman viestini.
Kokemus tältäkin päivältä oli hieno - nyt olemme pyhiinvaeltajien ravintolassa illallisella. Paikallinen ruoka on superhyvää!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Himalaja lentokoneen ikkunasta.

...ja sitte Nepalissa!

Aamulennolla kauniissa säässä Kathmanduun, paikoilla "with a beautiful wiev". Niin totisesti. Korkeimmilla Himalajan huipuilla näkyi olevan lumimyrsky, joten eipä ollut kaihoa sinne. Kathmandussa sen sijaan on helle, mutta ei sietämätöntä, paitsi ilmastoimattomassa autossa. Ilmassa on samanlainen savun (hiilestä? puusta?) tuoksu kuin minkä muistan monista Afrikan kaupungeista ja Mumbaista.
Hotellimme on keskellä Tamelia, kapeita pikkukatuja täynnä kauppoja ja ravintoloita. Autot, mopot ja riksat puikkelehtivat ihmisten seassa, mutta sovussa. Sanotaan, että tämä on turistien suosimaa aluetta, mutta ei täällä kyllä paljoa valkonaamoja näe, enemmän eurooppalainen loistaa kummajaisena. Ehkä se, että Tibet on kiinni, on vaikuttanut asiaan.
Ylihuomenna on tarkoitus suunnata toiseen täällä olevaan UNESCOn maailmanperintökohteeseen Bakhtapurin pieneen kaupunkiin ja sitte ma-ke on vuorossa Pokhara, jonne lennämme. Sieltä lähtevät Himalajan trekkaajat, mutta me emme tällä reissulla vaella, ellei kaupungilla vaeltelua lasketa sellaiseksi. Toivottavasti tiput pysyvät poissa koneen lentoreitiltä ja pysymme ilmassa.
Nepal on kehitysmaa, kuuluu maailman köyhimpien joukkoon. Toki se näkyy täällä, etenkin kaupungin laidoilla. Suunta lienee kuitenkin parempaan. Menen ensi viikolla tapaamaan erään nuorten seksuaaliterveyden parissa toimivan järjestön edustajaa ja toivottavasti saan tehtyä vähän juttuakin. Jäsjestöllä on yhteistyösuhteet suomalaiseen lääkärijärjestöön. Keskeisin ongelma tuolla alueella ovat lapsiavioliitot. Tytöt naitetaan niin nuorina, että koulut jäävät kesken. Ensimmäinen lapsi syntyy 19-vuotiaana (Suomessa 10 vuotta myöhemmin). Siinä on työsarkaa.
Tuosta muistuukin mieleen eräs hiihtomatka nuoremman poikani kanssa. Minulla oli luento ja selvittelin kalvojani mennessä bussissa. Poikani tokaisi: sinä se et äiti lähde minnekkään ilman noita rakkaita työasioitasi! Taitaa olla totta.

torstai 11. lokakuuta 2012

Kiinassa!

Lento Chongqingiin oli kuin lennot ovat: ahdasta, kuumaa ja ruoka pahaa. Mutta sentään aikataulussa. Pso joutui passijonossa tehotarkastukseen, mutta päästettiin lopulta maahan. Mitä lie tehnyt? Taksilla siirryimme rivakasti pohjoiselle rautatieasemalle ja etsintöjen jälkeen lipunmyyntikin löytyi kauimmaisesta rakennuksesta. Ystävällisen virkailijan kannustamana vaihdoimme liput aikaisempaan junaan ja soitimme vastaanottajalle, että toimittaa meitä Chengdun itäiselle rautatieasemalle noutamaan tulevan auton tuntia aiemmin. Hakijakin löytyi soittelun jälkeen, asema on valtava!
Kiinalaiset ovat meluisia, mässyttävät ja maiskuttavat syödessään ja lopun aikaa huutavat kännyköihinsä. Ainakin rautatieaseman odotushallissa, jossa metakka oli rikkoa tärykalvot. Junassa sen sijaan oli ripeää, järjestäytynyttä ja siistiä. Aikataulu piti huomattavsti VR:tä paremmin.
Täällä on kovin sumuista ja viileää. Hostelli on trekkaajien paikka, 30-40-vuotiasta porukkaa kaikkialta maailmasta. Ei ruuhkaista, ilmeisesti siksi, kun Tibetin rajat ovat kiinni. Ruumis ei tiedä, onko yö vai päivä, kahvin voimalla yritetään vielä valvoa vähän aikaa, että päästään johonkin rytmiin. Huomenna aamulla lento Kathmanduun, siellä onneksi aikaero on vain 2t 45min. Ja luvassa suomalaisittain hellettä, mutta ei liian.
Kinassa näyttää some olevan rajoitettu: fb:iin tai blogiin suoraan ei pääse. Mutta toivottavasti huomisesta asiat ovat paremmin.
Päivitti Merja

--

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kiina ja Nepal odottavat

Meidän ei koskaan pitänyt lähteä tälle matkalle. Oli ihan muita suunnitelmia. No, ne suunnitelmat ovat edelleen voimassa, mutta tämä tuli extrana.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lentää Kiinaan, hypätä sieltä Lhasaan menevään junaan, siirtyä jeepillä Himalajan yli Nepalin rajalle ja Nepalin kautta palata jälleen Kiinaan. Vaan eipä toteutunut tämä suunnitelma, Kiina sulki Tiibetin rajat länsimaisilta turisteilta juuri sopivasti, ja niin lennämme sitten Kiinana kautta Kathmanduun. Ei haittaa, sekin on näkemättä.
Hieman meinasi tulla harmaita hiuksia, sillä kiinalainen matkatoimistomme ilmoitti, ettei ole saanut kohtalaisen suurta etumaksuamme. Parin päivän pankkiselvittely ja pieni vinkki lakimiesten ammattikunnan olemassaolosta myös kaukaisessa Suomessa auttoi rahojen löytymisessä ja nyt kaikki näyttää jälleen hyvältä.
Lennämme siis ensi viikolla Chongquingiin, sieltä junalla Chengduun ja sieltä taas jäykkäsiipi kuljettaa meidät Kathmanduun. Puolikas ryhmästämme jää aluksi tutustumaan Etelä-Kiinan ihmeisiin.
Viisumit on hankittu ja mukana pino erilaisia elektronisia lippuja. Nepalissa ei ole vaellussuunnitelmia - maratonarin on vaikea siirtyä sadan metrin juoksijaksi... Jos kipinä syttyy siihen maahan, aina voi palata ja vaeltaa pidemmän reitin; tämän kertainen lyhyt visiitti ei sitä mahdollista.
Kathmandusta on tarkoitus pyrähtää lentäen Pokharassa, josta Himalajan huiput näkyvät - kirkkaalla säällä. Lisäksi tapasin Suomessa sikäläisen SOLID -järjestön puheenjohtajan, jonka kanssa sovin, että menen tutustumaan järjestön toimintaan, kyseessä on nuorten seksuaaliterveyttä edistävä kansalaisjärjestö. Juttua siis luvassa Sykliin.
Kamera ja akvarellit pakataan reppuun, toiveissa olisi kuvia laajemmallekin yleisölle. Jos tietoliikenneyhteydet sallivat, luvassa on päivityksiä tänne.