maanantai 19. toukokuuta 2014

Bialystokissa, melkein kotona

Lähtöaamu valkeni kauniin aurinkoisena, lämpöä reilusti yli 20 astetta. Huoh. Hotellista soitettiin matkalla, olivat sotkeneet varauksemme, emme saaneet standard-huonetta. Saimme jonkun korvaavan – huone on niin iso, ettei telkkaria meinaa nähdä huoneen toisesta päästä...

Eilen suoritimme viimeisen pyöräilyn, Tarcalin kautta Tokajiin ja samaa tietä takaisin. Matkalla kävimme ihmettelemässä synagogaa, joka tiettävästi on remontoitu vuokrattavaksi ateljeeksi. Autiota ja asumatonta oli. Tokajista ostimme muutaman pullon viiniä kotiin viemisiksi. Lisäksi täytimme omista tynnyreistä muutaman kanisterin. 

Iltapäivällä käväisimme syömässä Lebujissa, erinomaista pastaa unkarilaisin maustein. 

Auto on yhtä täynnä kuin tullessakin, kummallista. Viime kesän antiikkimarkkinoiden ostoksia, koreja, viinin taimia, Katilta saadut oleanterin taimet... 

Tarcalin Seta. Synagogassa? 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Askareita

Suunnitellut askareet tehty: ryijy seinällä, viinikannuhylly siirretty, piironki maalattu ja odottaa kuivumista. Yksi laatikon nuppi puuttu - otetaan yksi malliksi, jos löytyisi sopiva Suomesta. Nyt saadaan kaikki kengät talteen laatikoihin ja tilaa jää vähän ylikin. 

Eilen olimme syömässä Sarga Borhazissa ja tänään Madissa Gusteaussa. Viimemainitussa erityisesti mahtava ruoka! 

Ostoksillakin on käyty. Näkövammaisten kaupasta löytyi koreja ja sukista (!) kudottu räsymatto, Dereszlasta oman kylän azusta tehtyä balsamicoa ja rypäleensiemenöljyä. Tescossa myytiin Törleytä, jota tarjottiin kotona Unkarin kansallispäivän juhlassa; Suomesta juuri sitä laatua ei saa. Myös Szerencsin Bonbonissa oli pakko piipahtaa ja ostaa kaikki tummalla suklaalla kuorrutetut appelsiininkuorisuikaleet sekä tuliaisiksi konjakkikirsikoita. Talon kellarista löytyi Katin aprikoosihillopurkkeja, maistettiin ja herkulliseksi todettiin, ainakin yksi purkki lähtee mukaan. Kesäretken kohteeksi jää Madin juustomyynti. 

Vielä kaksi yötä ennen kotimatkaa. Lento heinäkuulle on jo varattu ja kovasti tekisi mieli jatkaa sadonkorjuureissua viikolla syysloman ja patikoinnin merkeissä. 

-Merja

perjantai 16. toukokuuta 2014

Jälleen Tokajissa kahvilla

Aamu valkeni aurinkoisena, joten polkaisimme jälleen Tarcalin kautta Tokajiin nettiin lataamaan Hesarin ja muutenkin tarkastamaan tärkeät maailman tapahtumat. Puita näyttää kaatuneen koti-Suomessakin.

Eilen seikkailimme Debrecenissä, meiltä reilu 90 km lyhintä tietä ja moottoritietä kiertäen 150 km. Kumpikin reitti testattiin, kun oli tullut hankituksi motarilisenssi autoon. D on Unkarin toiseksi suurin kaupunki, mutta pikkukaupunkimainen. Mutta niinhän ne on Tre ja Tkukin. Opiskelijakaupunki-ominaisuus näkyi pyöräteinä keskustassakin. Paluumatkalla poikkesimme Serencsissä kirpputorilla, löysimme hyvän puisen piirongin, jonka käymme tänään noutamassa. Siitä tulee oiva kenkien säilytyspaikka eteiseen, pääsemme kaikkialle levittäytyvästä kenkävirrasta. Hiomista ja maalausta se kaipaa. 

Illalla teimme metsätöitä: karsimme kaatuneen aprikoosipuun (pätkiminen ja pilkkominen jää tuonnemmaksi). Nyt kun on ollut koleaa, olemme kuluttaneet talon puuvaroja säälimättä. 

Kuvassa patsas Debrecenissä, sade ja tuuli verottivat kuvan laatua.



torstai 15. toukokuuta 2014

Sateen sattuessa sateessa

Katonkorjaaja kävi eilen. Nähdäkseni purki edellisen korjaajan tekoset, eipä paljon muuta. Nyt lienee sitten tarkalla silmällä seurattava, pysyykö vesi oikealla puolella kattoa.

Illalla tuuli yltyi yltymistään, tiedotteiden mukaan pariinkymmeneen metriin sekunnissa. Aamulla havaitsimme, että yläpihan aprikoosipuu oli katkennut läheltä tyveä ja makasi maassa. Onneksi ei vaurioittanut mitään rakennuksia. Illalla tuulen tyynnyttyä lienee edessä metsätöitä, saahan siitä merkinnän Heiaheiaan! 

Huoneen saa onneksi kaminalla nopeasti ihanan lämpimäksi. Toimii kuin kertalämmitteinen kiuas: lämpenee nopeasti, mutta jäähtyy myös. Välioven sulkemalla lämpö säilyy aamuun ja huoneilma pysyy kuivana. Muutenhan tällainen vanha kivitalo on kostea ja kolea - mikä on ehdottomasti eduksi kesähelteillä. 

Kun ulkoilu ei oikein tuulessa ja pikkusateessa onnistu, ajelimme vajaan sadan kilometrin päähän Debreceniin. Eipä täälläkään ole kadut kansoitetut, kukapa viitsisi tällaisessa säässä leikkiä turistia. Löysimme sentään kahvilan, jossa on free wifi. 

Eilen iltapäivälläkin ajelimme, Erdöbenyeen, jossa asustaa viinitynnyrintekijämme. Löysimme talon, mutta emme olisi osanneet mennä koputtelemaan, ellei Attila juuri ajanut pihaan autollaan. Saimme suoritettua hankintamme, 10 litran kauniin tammitynnyrin, yhteen tiettyyn tarkoitukseen! 

Sade näyttää tauonneen, ehkä lähdemme kiertelemään kaupungille. 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Pyöräillen

Aiemmin kylämme läpi Tokajiin jyräsi rekkaliikenne. Se on nyt kielletty, joten pyörällä on mukava ajella ja ihailla maisemia. Meillä on kypärät, turvaliivit ja -viirit, joten ilmeisesti autoilijat silkkaa hämmästystään hiljentävät kohdallamme ja kiertävät kaukaa. Tai sitten täällä ei vain ole ihmisillä niin tuli hännän alla matkoillaan. Eilen ajoimme vielä toisenkin lenkin, Vamosujfaluun. Muodollisesti tavoitteemme oli näkövammaisten kauppa, jossa myydään koreja, keramiikkaa ja mattoja. Sinne palataan vielä autolla. Kilometrejä tuli eiliselle 54.

Jälleen tutussa konditoriassa kahvilla. Eilen tänne tuli toinenkin pariskunta polkupyörillä, paljastuivat kuopiolaisiksi, viettävät lomiaan tässä lähellä kimppatalossaan. Olimme suunnitelleet retkeä Egeriin, mutta he kertoivat, että vanha keskusta on rakennustyömaana, joten siirrämme retken heinäkuulle. 

Pehtoori rouvineen halusi tarjota meille eilen ruokaa, possugulassia ja munkkeja. Siinä tilanteessa ei auttanut nirsoilla, hyvällä ruokahalulla söimme, vaikkemme muuten punaiseen lihaan koskekaan. Ehkäpä tuosta ei maailma saati terveytemme sorru? Ruokaa oli niin paljon, että se riittää täksikin päiväksi. Tuplasynti siis. Olemme lueskelleet Maija Asunta-Johnstonin kirjoja, hän kertoo Varbalogista hankkimastaan pikkutalosta ja puutarhahommistaan. Hänen erityistä suosikkiaan on kvitti (kvitten?) hillo. Tuntui hauskalta, kun Kati toi munkkien kyytipojaksi purkillisen tekemäänsä kvittenhilloa! Hyvää se olikin. 

Nyt pyöräilemme takaisin talolle lyhyempää reittiä, kohta tulevat remonttimiehet.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Talolla, tilalla!

Sunnuntai-iltana saavuimme perille. Välttelimme pikkuteitä Slovakiassa ja vältyimme pahimmalta auton röykkyytykseltä. Kaikki tuli ehjänä perille, myös Sarin perintöastiat!

Maanantai-aamuna heräsimme sateen ropinaan - ja vesilammikkoon eteisen lattialla. Piipun tyvi vuotaa, edelleen. Tekstiviesti Mikolle. Viestittelyn jälkeen Karoly ja Kati tulivat iltapäivällä ja pian heidän jälkeensä korjausmies. Tauno komennettiin katolle puutarhaletkun kanssa ja herrat menivät vintille paikantamaan vuotoa. Sovittiin, että katon korjaus alkaa keskiviikkona, paikalle tulee myös peltiseppä.

Kaikki on jo entuudestaan tuttua, ihailimme taas maisemaa ja maistelimme viiniä. Ainakin se on kuivaa, suorastaan rutikuivaa! Maanantai kului muutenkin orientoituessa, Tauno kokosi pyörämme ja minä toisen makuuhuoneen verhot. Nyt on kaikille kaikkea: ulos näkee, mutta on ei-pitsiset valoverhot. Ne saa helposti poiskin, jos joku vierailijoista ei tykkää. 

Viini on hyvässä kasvussa, samoin hedelmät. Kati on juurruttanut Taunolle viiniköynnöksen alkuja, niitäkin on tarhassa istutettuna ja mukaanmme lähdössä. Voi kun saisi Isabel-rypäleen menestymään Suomessa (parvekkeella, lämpöruukussa), maku on mahtava. 

Koska toimme pyörät, pitihän ne testata. Koleassa sumuisessa aamussa läksimme ajelemaan Tarcalin kautta Tokajiin leivoskahveille. Tutussa konditoriassa on wifi, salasanakin näemmä ennallaan, babi-huli. 


Aamusumu.

Rosmariini, laventeli ja ruohosipuli hyvässä kasvussa. 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Puolimatkassa Bialystokissa

Via Baltica on kohentunut vuodessa. Uusia päällysteitä on laitettu ja syvillä ajourilla olevia pätkiä on enää vähän. Tavara kulkee Euroopassa kumipyörillä, täällä sen näkee. 4/5 liikenteestä oli tänään rekkoja. Ohitimme seitsemän rekan yhtenäisen jonon - kuin junan ohi olisi ajanut. Pääasiallinen nopeusrajoitus E67 -tiellä on 90 km/h ja sitä rekat noudattavat - paitsi kylien kohdalla, jolloin rajoitus putoaa seitsemään kymppiin. Liikennekulttuuri on hyvin joustava. Ohi päästetään ja tilaa annetaan, osa teistä on tarkoitettukin sellaisiksi, että hitaampi siirtyy reunaviivan pientareen puolelle tilaa antaakseen. Tuo käytäntö vaatii liikenteen tarkkaa seuraamista, sillä ei ole tavatonta, että vastaan tulee kaksi autoa rinnakkain. No, huomenna siirrymme todelliselle "pikataipaleelle"; tiet ovat pieniä, kuoppaisia, mutkaisia ja mäkisiä ja kyliä on tuhkatiheään. 

Vuosi sitten tällä matkalla kevät oli myöhässä, nyt meillä ehkä hieman etuajassa ja täällä lienee normaaliajassa. Kevään vihreys on ylitsevuotava. Virossa kukkivat voikukat, Liettuassa ne olivat jo kukkineet. Liettuassa alkoi syreenien kukinta ja täällä Puolan Bialystokissa myös hevoskastanja kukkii ja tädit myyvät kielokimppuja. Tämän matkan tekeminen on jälleen kiinnostavaa, kun voi seurata kevään etenemistä kesäksi. 

Toinen huvi pitkällä ja vähän puuduttavalla (ainakin jalkoja) automatkalla on paikannimien tavaaminen. Viron Kullipesa vei voiton...

Hotellimme Crystal ei tuottanut nytkään pettymystä. Auton saa vartioidulle ja aidatulle parkkipaikalle, huone on juuri remontoitu ja aamiainen erinomainen. Kulman takana on iso ruokakauppa, joka on auki ad klo 22, sieltä saa seuraavan päivän eväät ja tarvittaessa aamiaistarvikkeita perille ensimmäiseksi aamuksi. Tänne on myös erittäin helppo löytää. Toivottavasti tietyömaa tuossa lähellä on jo valmistunut, vuosi sitten navigaattorimme ei löytänyt millään ulos kaupungista ja ajatti meidät keskelle työmaata, umpiperään. 


Kevätretki Tokajiin 10.-20.5.2014

Lauantai-aamuna täyteen pakatulla autolla koleassa kevätsäässä ajettiin lautan uumeniin. Joku muukin oli lähdössä matkaan, laiva oli täynnä. Autossa kulkivat mukana polkupyörät, pyöräilyyn liittyvä rekvisiitta turvaliiveineen, -viireineen ja kypärineen. Unkari on "kehittyvä pyöräilymaa". Kaikilla meidän mittapuumme mukaan pienilläkään teillä ei saa ajaa pyörällä, ja tuo sääntö lienee vain pyöräilijöiden hengen suojelemiseksi. Tiet ovat kapeita ja rekat pyyhkivät pientareita.
Lisäksi pakattiin Sarin perintöastialaatikko, ryijy, tyynyjä ja muuta sisustusrekvisiittaa. Paluukuorma onkin sitten huomattavasti kompaktimpi. 
Vaikka tie onkin edelliskerrasta tuttu, aina tämä reissu vähän jännittää!