Eilisen ylämäkikävelyn jälkeen tämä päivä tuntui lähes kakunpalalta. Melko tasaista, 24 km. Tosin ensimmäinen taukopaikka oli vasta 15 km kohdalla, joten minun jalkani alkoivat jo hyytyä. Bocadillo ja teekuppi kohensivat huomattavasti vointia.
Galicia on karjanhoitoaluetta. Erivärisiä lehmiä ammuu laitumella ja lehmänpaska ja aiv-rehu haisevat. Siippa keksikin, miksi vaelluskenkiä ei saa tuoda makuusaliin: pohjissa on kunnon kerros lantaa ja se toisi oman säväyksensä muutenkin joskus paksuun ilmaan.
Jotkut asiat tehdään täällä toisin kuin kotomaassa. Paalattu tuoreheinä ei ole valkoisissa muoveissa vaan mustissa. Aiv-rehu ei ole tornissa vaan aumassa maassa. Sen peittää pressu ja pressua pitävät paikoillaan käytetyt auton renkaat. Ihmettelimmekin ensin maatalojen takapihojen rengaskasoja. Kun aumasta sitten kaapaistaan rehua karjan evääksi, yököttävä pistävä haju leviää ympäristöön.
Etelä-Espanjassa viihtyville tiedoksi: täällä on tosi vihreää. Ja kosteaa, vaikkei sadakaan. Ja kävelijän onneksi myös viileää. Tänään kuljimme 15 asteen lämmössä, pilvisessä säässä. Vasta perille Vilalbaan päästyä aurinko alkoi paistaa.
Eilisen majapaikassa oli jo jaossa mainoksia Vilalban uudesta 38-paikkaisesta yksityisestä alberguesta. Loppumatkasta vastaan ajoi myös auto, josta heppu jakoi paikan mainoksia. Ensimmäinen kerta täällä, ranskalaisella reitillä sitä tapahtui enemmän.
Olimme jo etukäteen päättäneet mennä tuohon paikkaan, se on uusi, siisti ja hyvin varusteltu. Yö maksoi kympin per nuppi, pyykit sai pesetettyä ja kuivattua 6 eurolla ja aamiainen huomenna klo 7 maksaa 3 euroa.
Täällä on hyvät kerrossängyt, eivät narise. Tosin yhteenkään yläpunkkaan ei ole tullut asukkaita, sen verran väljää toistaiseksi. Kummasti sitä asettuu omaan koloseensa ja tekee sen kodikseen yhdeksi yönseuduksi. Täällä on muuten tosi vähän naisia, arviolta 1/4 kulkijoista. Tänään yksi muu lisäkseni tässä majapaikassa. Miehet kulkevat yksin tai 2-3 hengen ryhmissä. Eräs saksalaismies kertoi, ettei hänen vaimonsa voi vaeltaa nivelvaivojen vuoksi eikä muutenkaan sopeutuisi albergue-elämään. Täällä kun nukutaan sekasaleissa - vaikka seksiä täällä on yhtä vähän kuin suomalaisessa saunassa.
Käynnissä pientä vaatehuoltoa.
Tässä kaupunkipahasessa on noin 500 asukasta, mutta muutama kaunis rakennus sentään. Tämä historiallinen torni on nykyisin osa Parador-hotellin julkisivua. Rahalla saa vaikka pätkän kiinanmuuria...
Koska lyhyen taipaleen vuoksi olimme varhain perillä, ehdimme vähän käppäillä kaupungilla ja nauttia auringonpaisteesta. Neljäs viikko samoissa vaatteissa (onhan niitä toki välillä pesty), ei pääse tekstiileillä koreilemaan. Sama paita muuten kuin edellisellä caminolla; ei ihme, etten juuri tässä välillä ole sitä käyttänyt. Kaulassa oleva huivi toimii pareona mennessä suihkuun ja tyynyliinana silloin, kun talo ei sellaista tarjoa. On muuten ostettu Nizzasta museokaupasta. Tyyli ennen kaikkea.
Huomisellekin luvassa lyhyttä ja tasaista, illaksi Baamondeen. Jäljellä on enää yksi vähän pidempi päivä, torstaina mennään 27 km. Jos kaikki sujuu suunnitelman mukaan, olemme sunnuntaina perillä. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti