lauantai 30. huhtikuuta 2011

Tama(kin) on valineurheilua...

Vappuaatto Triacastelassa - ei tippaleipia, ei simaa, ei vappupalloja. Matkaa perille 130 km. Tanaan tultiin aamulla ensin tiukkaa nousua 5 km, sitten tasaisempaa ja lopussa muutama kilometri jyrkkaa lasku. Jaloissa se tuntuu.
Taalla on tullut testattua ennen matkaa hommatut valineet eika ole juuri tarvinnut pettya.
Vaelluskengat ovat tarkeimmat. Ne on hyva testat ennen lahtoa kaikenlaisissa maastoissa: asfaltilla, kivikossa, metsapolulla, yla- ja alamaessa. Surkeita esimerkkeja on nahty. Onneksi omamme olivat hyvin sisaanajetut, tukevat, vedenpitavat ja korkeavartiset. Muutamaa rakkulaa ja 4 mustunutta varvasta lukuunottamatta jalat voivat kohtuullisen hyvin.
Rinkka ei saa olla liian suuri tai painava eika se saa hangata tai painaa. Minulla on 50-litrainen ja Taunolla 60-litrainen. Paino tulee hyvin vyotarolle ja niskavaivoilta on lahes valtytty.
Sauvoista jo puhuin. Alumiiniset teleskooppisauvat ovat hyvat, karkien kumitotsat vaimentavat ja niita kuluu ainakin 3 paria.
Vaatteet ovat sitten enemman makuasia. Katkolahjehousut ovat hyva valinta. Takissamme on vetoketjuilla avattavat kainalot - helpottaa hikoillessa. Villaisista alusvaatteista voi olla monta mielta. Vaelluksen ja suihkun jalkeen pitkat kalsarit ja paita tuntuvat mukavan lammittavilta ja pitavat myos lihakset lampimina ja vahentavat kipuja. Sadevaatteissa on variaatioita. Jotkut suosivat viittaa, meilla on housut ja takit kevytta materiaalia.
Makuupussejakin on monenlaisia. Meilla on kevyet untuvapussit - mielestani mukavuudessaan ja keveydessaan (500 g ja 700 g) ehdottomat.
Ihminen tulee lopulta toimeen hyvin vahalla: kahdet varsinaiset vaatteet, alushousuja ja lyhythihaisia teepaitoja kolmet. Sukkia harkinnan mukaan, me pidamme rakkojen estamiseksi kaksia ohuita paallekkain. Sadevaatteet. Perushygieniatarvikkeet, laakkeita ja laastaria. Nopeasti kuivuva pyyhe, pyykkipokia. Vesipullo. Siinapa se. Sukkia pestaan paivittain ja konepesun ja kuivauksen saa rahalla usimmissa albergueissa. Vahan kylla jo kyllastyttaa nama samat vetimet paivasta toiseen - ehkapa Santiagossa hankimme vahan uusia vaatteita...¿
Tama on meille erilainen vappu - hauskaa, iloista ja kaikin tavoin mukavaa vappua kaikille Suomeen!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Sauvakavelya

Tulimme tanaan Astorgasta Rabanaliin. Huomenna on jannittava paiva: nousu reitin korkeimmalle kohdalle 1500 metriin, Rautaristille. Nykycaminolaiset jattavat ristin juurelle kotoa tuomensa kiven tms symboliksi ristille jatettavista huolista ja taakoista. Niin mekin - lisaksi ajatuksia monien laheistemme taakoista.

Vaeltajalla kuuluu olla sauva. Perinteisesti se on ollu caminolla pitka puukeppi, jossa on roikkunut narusta kalebassin kuori vesileilina. Nykyaankin monet raahaavat mukanaan jopa kaiverruksin koristeltuja keppeja - niista on aika vahan todellista hyotya ja ne painavatkin. Nykyaikaisempi versio on pitka metallinen kadensijalla varustettu sauva.
Pyhiinvaeltajien kulkupelit parkissa (Leon). Meidan kengat keskella, eivat olleet kelvanneet kenellekaan, joten laitettiin aamulla taas jalkaan.
Meilla on kunnon alumiiniset teleskooppikavelysauvat. Niita nakee joillakin muillakin, mutta aarimmaisen harvat hallitsevat sauvakavelyn tekniikan! Sauvat on viritetty lahes aina liian pitkiksi ja niita liikutellaan sivuilla yleensa tasatahtia tai jos vuorotellen, niin ei ainakaan kavelyn tahdissa. Eras etela-afrikkalainen rouva valitti, etta ei osaa sauvakavella: han siirtaa sauvaa aina kerran kahta askelta kohti...? Me suomalaiset olemme syntyneet sukset jalassa ja sauvat kadessa; niinpa niiden kaytto on luontaista eika sita tarvoitse juuri opetella. Sauvoista on suuri apu vaihtelevassa maastossa. Ylamaessa se antaa voimaa, alamaessa tukea ja tasamaalla rytmin. Suomalaiset hoi: tanne pitaisi perustaa sauvakavelykouluja suosituimpien albergueiden kupeisiin, kysyntaa ja tarvetta olisi!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Alle 300 kilometria Santiagoon!

Eilen vietimme Paasiasilauantaita Leonissa. Kun tiesimme, etta benediktiinilaisnunnien albergue on sangen suosittu, pidimme kavelyssa rivakkaa vauhtia ja nyt saavat jalkarukat karsia. Saimme kuitenkin alapunkat suunnilleen 60 hengen salista ja hinta oli "donativo". Paikka on aivan goottilaisen keskustan ytimessa, joten tungoksen kesti. Olimme katselemassa Paasiaskulkuetta joka laksi katetraalin aukiolta. Kuvaelmaan kuului, etta Jeesus laskettiin ristilta, asetettiin toiselle lavetille sankyyn ja ristin juureen laitettiin patsas, jossa oli Jeesus Maria Magdalenan sylissa (ainakin nain tulkitsimme). Viimeisena tuli lahinna kuningattarelta vaikuttava naishenkilo mustassa samettiviitassa (kotikonsultaation mukaan kenties paikan suojeluspyhimys?). Sitten totterohuppuihin ja mustiin kaapuihin pukeutuneet ihmiset kantoivat lavetteja ympari kaupunkia rumpujen paukkeen ja torvisoiton saestamana. Meikalaisesta aika outoa mutta vaikuttavaa. Paljon oli vakea katselemassa eika ilmapallonmyyjiakaan puuttunut...
Takalainen Paasiainen on vahan sekoitus meikalaista paasiaista ja vappua - juhlimista ja juhlijoita riittaa joka illalle, aamuun saakka. Kun tana aamuna 6.45 laksimme liikkeelle, viimeiset kuppilat sulkivat oviaan ja kansa palaili koteinhinsa.
Nyt olemme Villlar de Mazarifessa - pienessa kylassa. Olimme ensimmaiset tassa majoituksessa ja vastapainoksi viime yolle saimme 2 hengen huoneen. Ylellista. Emanta kavi ilmoittamassa messun alusta ja Paasiaiskulkueesta. Se oli pienimuotoinen eiliseen verrattuna, mutta samat elementit siinakin oli, Nyt oli Jeesus ylosnoussut ja Pyhimyksen viitta vaihdettiin vaalenasiniseen. Messun jalkeen koko kylan vaki siirtyi kahteen paikalliseen kuppilaan viinilasillisille - ja puheenmetakka takalaisittain oli kova.
Huomisen tavoite on Astorga, kaupunki jalleen. Compeedeja on hankittava lisaa, samoin jalkarasvaa. Muuten olemme selvinneet mukaanotetuilla varusteilla. Yhtaan vaatetta tai kapinetta ei ole ollut mukana turhaan ja mitaan oleellista ei ole puuttunut. Kaikki siis hyvin!
Kuvia ei taaskaan saa ladattua, mutta jahka loytyy uudempi laite. Mukavaa kevatta kaikille lukijoille ja kiitos terveisista!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Caminon yllatyksia

Matka on jatkunut, tosin nyt yskahdellen. Eilisaamuna laksimme 5.30 ilman aamiaista, silla paasiasruuhkan vuoksi myos aamiaishuoneessa nukkui joku. Olimme Sahagunissa jo yhdeksalta ja totesin, etta lammin vuode ja puhtaat lakanat olisivat paikallaan. Etsimme hostelin saimme aamusta huolimatta huoneen (40 eur) ja paasin levolle. Olin kuumeinen, ilmeisesti jotain mahavaivaa. nukuin 18 tuntia ja tana aamuna herasin uutena ihmisena. Taivalsimme 30 km, Reliegosiin ja huomenna olemme nailla nakymin Leonissa. Sairaus siis yllatti, mutta karhunpojan konsti nayttaa olevan paras laake.
Muitakin yllatyksia on kohdattu. Uskonnollisuus nakyy taalla hyvin vahan. Suurin osa nayttaa olevan liikkeella muista syista - myos espanjalaisista (kertoi eras osan matkaa kanssamme vaeltanut paikallinen sotilas). Tavallisia syita ovat rentoutuminen, uuden kokeminen, seikkailu, mietiskely.
Ne jotka ovat taalla toistamiseen, sanovat, etta reitti on kaupallistunut. Jos on kaynyt suomalaisessa hiihtokeskuksessa, ei kaupallisuutta taalla huomaa. Palveluja toki on, myos yksityisia albergueita ja kaikkialla nettiyhteys. Kaupallisuus ehka nakyy 7-10 pv:n caminolaisissa. Nyt taalla on ollut "riesana" itavaltalainen ryhma, jota kuskataan bussilla paikasta toiseen ja aina valista saiden salliessa he kavelevatkin pienen matkan. Eraana paivan naimme nimittain heidat istumassa taukopauikalla jalat pesuvadeissa kylmaa valkoviinia siemailemassa. Saksankielentaitoiset koettavat onkia selville aina heidan reittinsa ja me tosicaminolaiset koetamme kiertaa heidan taukopaikkansa...
Vessat ovat kasittamattoman siisteja ja niissa on aina paperia!
Taman illan pilgrim's menun ajattelimme nauttia taalla...
Alberguet ovat myos olleet yllatys, jos vertaa suomalaisten kuvauksia. Ne on hyvin varusteltuja, puhtaita, sangyt ovat mukiinmenevat. Isossa salissa nukkuminen kuuluu pelin henkeen ja se on hyvaksyttava.

Huomenna Leoniin, tanaan siella olisivat ilm. perinteiset paasiaisruoskijaiset, mutta veri ei nyt oikein kiinnosta...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Matka on edistynyt

Tanaan olemme Carrion de los Condesissa - paatimme vahan kiristaa tahtia aiotusta, tultiin neljan paivan matka kolmessa. Paivat ovat olleet siis lahes 30 km pitkia, mutta kohtuullisesti on jaksettu, vahan tosin buranan voimalla.
Burgos lauantaina oli kokemus, jo kaupunkiin saapumisen puolesta. Kavelimme 10 km "kehakolmosta, petikon kohdilla". Ankeaa siis. Kaupunki itse oli hieno, tosin meikalaista pohjoismaiseen pelkistykseen ja luterilaiseen puritaanisuuteen tottunutta katetdraalin ylenpalttinen visuaalinen ilme hieman hairitsi. Varsinkin, kun mietti, mista rahat mittaamattoman arvokkaisiin taideaarteisiin kenties ovat kirkon haltuun joutuneet. Mutta eipa niita aarteita enaa rahaksi voi muuttaa ja kirkot tuntuvat taallakin karsivan rahanpuutteesta restauroinnissa.
Saa on ollut onneksi sateetonta, lahes. Talle paivalle oli luvassa sadetta 60%:n todennakoisyydella, mutta ukkoskuuro tuli vasta alberguen lampoon paastyamme. Muutamina paivina on ollut suorastaan helletta, etenkin iltapaivisin.
Nyt on paasiasviikko ja se nakyy valitettavasti ruuhkana. Monet takalaiset tulevat taksi viikoks vaeltamaan ja majapaikat tayttyvat pian avautumisen jalkeen, Myos keittiossa on ruuhkaa, liedelle jonotetaan. Meidan onnemme on, etta olemme aamuvirkkuja ja liikkeella jo ennen seitsemaa, joten katto on loytynyt joka paiva paan paalle. Toivottavasti ensi viikolla rauhoittuu, takalaiset palaavat kuulemma Leonista omiin sankyihinsa. Leonissa olemme oman suunnitelmamme mukaan lauantaina.
Olisi ollut luvassa hauska kuva lammaslaumasta, mutta taaskaan kone ei tunnistanut laitettamme. Kokeillaan seuraavassa...
Huomenna olemme sitten retkemme puolimatkassa. Viela ei ole kyllastys tai uupumus iskenyt emmeka juuri ajattele, millaista olisi nukkua omassa sangyssa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ilimoja on pitanna...

Saa on ollut matkamme aikana jokseenkin vaihteleva.
Nyt olemme Agesissa ja huomenna menemme Burgosiin. Se on suurkaupunki kuuluisine katetdraaleineen (ne muistetaan aina selostaa yksityiskohtaisesti pilgrim-oppaissa).
Aivan alkumatkasta meilla oli muutama hellepaiva ja silloin vaellus on puolen paivan jalkeen todella raskasta. Sitten tuli sopivan viileaa ja pilvista ja nyt on ollut kaksi paivaa kylmaa, tanaan hyytavan kylmaa!
Yolla on ilmeisesti ollut pakaasta, koska aamulla alavilla seuduilla olivat pellot kuurassa. Tanaan loppumatkasta alkoi lisaksi tuulla, joten villahousuja tuli ikava.
Sadetta emme ole toistaiseksi saaneet, mutta ensi viikon puolivalissa on parina paivana 60% todennakoisyys sateelle. Tosin parina paivan on ollut 20%:n, mutta ne 80% ovat voittaneet...
Beloradossa eilen oli tuulista mutta auringossa lamminta. Keskusaukiolla venyteltiin rinkan lyhentamaa ruotoa ja lammitettiin luita.
Saa on pukeutumiskysymys. Vahillakin varusteilla voi varautua kaikkeen. Kerroksia lisataan ja vahennetaan, vetoketjuja auotaan ja suljetaan. Sita en tieda, miten parjaamme, jos tulemme likomarkina albergueen, joka on yhta kylma ja kostea kuin viimeoinen. Nyt olemme onneksi suorastaan hotellitasolla: on lamminta, siistia, suihkuista tulee lamminta vetta ja niita on riittavasti. Kuusi muuta nukkujaa samassa huoneessa ei tunnu missaan, kaikki pyrkivat kunnioittamaan toistensa rauhaa ja hyvinvointia.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Vaeltajan paivakirjasta

Aamu alkaa viimeistaan kuudelta. Varhaisimmat lahtijat pakkaavat pussinsa ja heittavat rinkan selkaansa jo viidelta. Aamutoimiin kuuluu makuupussin sullominen pussiin, rinkan pakkaus, omatoimiaamiainen (kahvia ja bocadillo, jugurttia) ja sitten tien paalle, viimeistaan seitsemalta. Aamu on silloin viilea ja on pimeaa, mutta paiva valkenee puoli kahdeksalta.
Aamun ensimmaiset kilometrit ovat aina parhaat: ei koske mihinkaan, ei vasyta eika ole nalka. Kolmen tunnin vaelluksen jalkeen pysahdytaan kahville, jos kohdalle osuu sopiva kyla. Viimeistaan puolilta paivin koetetaan saada taas jotain syotavaa, valitettavan usein sekin on bocadillo (patongin patka kinkulla ja juustolla tai munakkaalla).
Viimeiset kilometrit saavat miettimaan, mita hittoa teen taalla.
Albergueita on 5-15 km valein, niita yllapitavat kunnat, yksityiset, kirkko, luostarit tai vapaaehtoiset. Ensimmaiseksi ilmoittaudutaan ja saadaan vaelluspassiin leima (niita keraillaan...). Sitten valitaan sopiva vuode, alasangysta, jos vain suinkin mahdollista, silla ylapunkkaan kapuaminen kay voimille ja on vaikeaa, silla aina sinne ei ole tikkaita. Naiseudesta on etua, silla olemme vahemmistona ja paasemme todennakoisemmin suihkuun jonottamatta ja lamminta vetta riittaa pidempaan. Sitten pyykille - tosin emme pyykkaa joka paiva, villaiset paidat kestavat haisematta useamman paivan ja sukkia on useampi pari. Pesun jalkeen huolletaan jalat: teipataan, ilmastoidaan rakot, voidellaan huolellisesti. Venytellaan. hetki lepoa, kenties torkut ja sitten metsastamaan supermercadoa, josta haetaan paivallis- ja aamiastarpeet. Saksalainen Peter on ollut taalla ennenkin ja on erikoistunut opastettuihin retkiin lahimpaan markettiin. Valiin menemme ravintolaan nauttimaan pilgrim menun, jonka hinta vaihtelee 9-15 e valilla ja sisaltaa 3 ruokalajia. Ei mitaan ihmeellista, mutta maha tulee tayteen ja gourmet-matkat ovat erikseen.
Tieta riittaa.Toistaiseki maisema kumpuilee, ensi viikolla olemme mesetalla, joka on tasaista.
Siinapa ne paivan toimet ovat. Makuupussi kutsuu viimeistaan yhdeksalta ja kymmenelta sammuvat valot ja silloin jokaisen on syyta olla unten mailla.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kipua...

Takana kaksi kolmenkymmenen kilometrin paivaa. Vasymys on helppo kestaa, kipu on toinen juttu. Vasymyksesta selviaa lepaamalla, kipua pitaa kuunnella, tunnustella ja hoitaa. Jokainen paikka jaloista on ollut vuorollaan kipea - paitsi nyrjahtanyt nilkka. Vammoja ei kuitenkaan ole aiemmasta postauksesta tullut juurikaan lisaa.
Nyt olemme Najerassa. Huomiselle on luvassa lampenevaa, joten parin kympin kavely on paikallaan. Tosin espanjalaiset kilometrit ovat eri asia kuin mihin olemme tottuneet - saksalaista Christiania lainatakseni: pituus riippuu kellonajasta, ulkoilman lampotilasta ja rinkan painosta. Aamukilometrit ovat lyhyita, viimeiset 5-10 tooosi pitkia...
Talta koneelta emme paase lahettamaan kuvia silla se ei lue kameramme korttia. Muuten olisitte nahneet kirkon tornissa asuvia haikaroita - kenties ne kertovat tassa katolisessa maassa, etta ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Albergueen mahtuu monenlaista

Olemme Los Argosissa, takana kaksi lyhyempaa paivaa, vain reilut 20 km. Eilen saavuimme albergueen Estellessa jo vahan ennen sen avautumista. Paikka oli muuten viehattava: sisaantuloreitin varrella, viihtyisa sisapiha, hyva keittio, mutta majoitustuilat olivat ahtaat. On paikkoja, joissa yhteen huoneeseen majoitetaan kerrossankyihin 6-8 henkea ja sitten paikkoja, joissa asustaa 20. Olimme sellaisessa. Lisaksi kerrossangyt olivat niin matalat, etta alasangyssa ei voinut istua. Nyt olemme paikassa, josta saimme kahden hengen huoneen, 30 eur. Ylellista, saamme nukkua rauhassa, silla huomenna pitaa taivaltaa 30 km. Aamiaisen saa myos taalta 6.30 ja heti sen jalkeen viimeistaan seitsemalta tien paalle!

Alberguessa 16 hengen huoneessa Estellassa.
Ps. Paatin, etten lue sahkopostia matkalla. Puhelin on auki illalla, tekstiviestit tulevat perille.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Puente la Reinassa

Pamplonan ja Puente la Reinan puolivalissa on metallista tehty vaeltajia kuvaava teos. Kuvassa myos aito vaeltaja lepotauolla... 
Nelja paivaa vaellusta taitettu, aikataulussa, vaikka niin ei kai kuuluisi sanoakaan. Viela viime viikon taalla oli 15 astetta lamminta, tanaan lahes 30. Onneksi sunnuntaille on luvattu jo hieman viilenevaa. Alku on ollut hyvin vaihtelevaa maastoa, jyrkkia nousuja ja laskuja, jatkossa tasaisempaa ja armeliaampaa jaloille. Mustia varpaankynsia ja rakkoja on hoideltu, taalla on paljon apteekkeja ja erittain laajat compeedvalikoimat...

Viime yon vietimme Pamplonassa, jalleen siistissa ja rauhallisessa alberguessa, jota yllapitaa saatio tarkoituksenaan tarjota tyota vammaisille ja muuten huonosti tyollistyville. Illalla jaksoimme viela kayda ihmettelemassa kaupungin elamaa - paikalliset olivat liikkeella ensimmaisen lampiman kesaillan houkuttelemina. Aamulla liikkeelle paastiin 7.05, pimeassa mutta raikkaassa saassa. Paiva tuntui raskaalta kuumuuden vuoksi.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kaksi vaelluspaivaa takana

Aloituspisteeseen paasyyn meni 13,5 tuntia: taksilla, lentokoneella, bussilla, lentokoneella, taksilla, junalla ja lopuksi jo jalkaisinkin. Bayonnen rautatieasemalla oli lukuisia matkalaisia samaan suuntaan. Perakanaa marssimme pilgrims officeen, josta vastapaisen majoituspaikkamme hospitalera Huberta tuli hatistelemaan meidat varaamallemme illalliselle. Paikalla on parikymmenta vaellustansa aloittelevaa, joukossa vain kolme naista. Paikallaolijat olivat kansallisuuksien sekamelska: hollantilaisia, belgialaisia, norjalaisia, saksalaisia, yksi jenkki ja yksi etela-korealainen.
Palasimme paivallisen jalkeen viela hakemaan leimat passeihimme ja saimme perusteellisen selonteon seuraavan paivan reitista. Itse olimme suunnitelleet jalkavaivojen vuoksi helpompaa reittia, mutta norjalainen kuusikymppinen rouva vakuutti, etta Route Napoleon on seka mahdollinen etta mahdottoman kaunis. Niinpa aamulla sinne!
Albergue tarjosi aamiaisen ja lisaksi evaat.Yopymisen ja illallisen kanssa kaikki maksoi 23 eur per hlo. Aamulla 8.30 olimme tien paalla. Aamu oli juuri valjennut, oli sopivan viileaa, vahan alle 10 astetta. Matkaa oli Roncesvallesiin 32 km, nousua 1200 m ja lopuksi vajaaseen neljaan kilometriin 500 m lasku. Nousun viela kesti, mutta se lasku! Perilla polvet vapisivat ja jos polulla oli lehmanlaja, mietti tarkaan, jaksaako kiertaa vai meneeko yli. Paiva lampeni yli 20 asteeseen, siirryimme lyhythihaisiin ja auringonpuolen kasivarsi paloi huomaamatta. Maisemat olivat hienot, aamulla katselimme korkeuksista kun usva viela kierteli laaksoissa. Hevoset ja lampaat laidunsivat muuten autioilla rinteilla.
Illalla tulimme Roncesvallesin ainoaan alberguehen - 2 viikkoa sitten avattuun isoon majoitustilaan. Majoitus tapahtui dormitoreissa, pienissa 4 hengen loosseissa, jotka olivat ylaosistaan auki. Paikka oli hieno, siita eivat oppaatkaan osanneet varoittaa. Valot sammuvat klo 22, mutta senkin jalkeen ihmiset viela juoksevat hammaspesulla ja vessassa. Ensimmaiset alkoivat pakata reppujaan aamulla 5.30.
Illalla kavimme syomassa pilgrim menun, keittoa, kalaa ja ranskalaisia ja jaateloa. Poytaamme osui belgialainen mies, joka oli myynyt yrityksensa ja mietti matkalla, mihin ryhtyisi seuraavaksi. Kaikki taalla tuntuvat etsivan jotain.
Taman paivan matka alkoi klo 7. Oli pimeaa, mutta parin muun vaeltajan kanssa loysimme oikean polun. Laskua, valiin jyrkkaa, valiin loivempaa. Jalkojen kanssa kaydyn neuvottelun jalkeen paatimme jaada Zubiriin, 22 km paivamatkan jalkeen. Huomenna menemme luultavasti yoksi Pamplonaan, sinnekin on noin 33 km. Onneksi reitti alkaa tasoittua. Jalat ovat siis kestaneet, ainakin toistaiseksi.

Maisema Pyreneilta
Lamminta ja pilvetonta lupaa saaennuste koko viikoksi. Tanaan tiella tuoksui tuomenkukille, niita emme tosin nahneet, lienee jokin muu kasvi. Kaki kukkui. Samat naamat olivat matkaseurana kuin eilenkin; paljon miehia, seka nuoria etta ikaantyneita. Taalla onkin tutustunut ihan uuteen miestyyppiin: ketterat ikamiehet. He eivat hifistele valineilla tai vaatteilla, mutta kulkevat reippaasti eteenpain. heita ei voisi kuvitella golf-karryja vetamassa...

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Teellä kentällä

Eilinen sujui pakatessa. Ilman juotavaa reput painavat 8 kiloa eli sopivasti. Pakattiin ne vielä jätesäkkeihin, etteivät olisi kovin likaisia tai märkiä lentojen jälkeen. Syötiin mämmiä, tippaleipiä ei vielä saa. Nyt alkaa orientoituminen yksinkertaiseen elämään; arki ei juuri poikkea pyhästä, vain säällä on merkitystä jos silläkään.
Buukkaus onnistui kotikoneelta sekä Pariisiin että Orlyn kentältä Biarritziin. Sieltä pitäisi selvitä junalla perille St Jean Pied de Portiin.
Täällä sataa, perillä pitäisi olle reilut 15 astetta, poutaa. Koko viikolle ei ole luvassa sateita mutta kuuroja se ei poissulje. Odotusta ilmassa.