tiistai 27. helmikuuta 2018

Järvenpää-Hki-Vantaa-Tukholma-Addis Abeba-Cotonou-Grand Popo

(Kuva puuttuu, tulee myöhemmin)
Accrassa ja Maputossa en ole koskaan käynyt.

Kotoa Grand Popoon kesti yli vuorokauden. Neljä lentokenttää, kolme lentoa, yksi taksimatka ja yksi bussimatka. Kaksi aamupalaa, yksi päivällinen, yksi lounas. Yksi lento tuottaa käsittämättömän määrän pakkausjätettä, muun saasteen lisäksi.

Matkustaminen Beniniin ei ole huonosti jaksavan hommaa. Vuorokausi joko koneessa tai kentällä kahdella vaihdolla kysyy voimia ja kärsivällisyyttä. Mitä se olisikaan, jos missaisi jonkin jatkoyhteyden? Vaihto Tukholmassa on rasittavin, mennessä neljä tuntia, palatessa kuusi. Ehdinpä hyvin ostaa tax freestä yli yhdeksänkymppisen äitini toivoman parfyymin. Ainakin menomatkan pisimmällä yöosuudella Tukholma-Addis Abeba kone oli vajaa ja jotkut onnistuivat kaappaamaan kokonaisen penkkirivin nukkumiseen. Me emme onnistuneet, mutta viereinen tyhjä tuoli helpotti vähän nukkumista. Siis minun, ei pitkäkoipisen siipan. Ethiopian  Airlines toimii kuin mikä tahansa kehittyneen maan lentoyhtiö. Koneet näyttivät uusilta, ruoka on sitä samaa, mitä kaikki maailman catering-firmat valmistavat. Juusto Hollannista, voi ja viini Ranskasta, sämpyjät ties mistä. Addis Abeban kentällä oli kymmenittäin isoja koneita pakattavana lähdössä eri puolille maailmaa.

Lentävät afrikkalaiset ovat varmaankin lentämättömiä ylipainoisempia (sanoi eräs matkakumppanimme). Elintason nousu näkyy täälläkin.  Huomattavan lihava noin kolmivuotias poika huusi ja raivosi vanhemmilleen. Ei auttanut tyynnyttely, ei leipä. Poika sai lopulta haluamansa: tölkin Pepsiä. Pojalla ja isällä oli sama ruumiinmuoto.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Valmistautumista, muistilistoja...

Nyt on käyty info, annettu ensimmäiset vaivalla kerätyt ulostenäytteet, saatu ensimmäinen rokote tai lumerokote ja viisumi on passissa.

Epäilen saaneeni vaikuttavan rokotteen, parina päivänä oli pientä kipristelyä vatsassa. Tosin suurempi riesa on ollut kunnon kröhä, joka on vaivannut meitä molempia. Ei kuumetta (ehkä influenssarokotteen ansiosta), mutta kurkku kipeä, yskittää, päätä särkee ja väsyttää. No, onneksi se tuli nyt eikä matkalla.

Rokotematkalaisilla on fb-ryhmä, josta löytyy tärkeää infoa. Kuten, että oma tyyny olisi paikallaan, jos se on tärkeää yöunen kannalta. Jesaria tarvitaan hyttysverkon paikkaamiseen. Käsidesiä kuluu pari pulloa. Hyttyskarkotetta saa myös Villa Karon ”ärrältä”. Aamiaiseksi on munakkaita, hedelmiä ja kahvia/teetä. Ruoka on kalapainotteista (sopii meille) ja hyvää.

Villa Karon infossa kuulimme, että ilmankosteus on huikea ja ilmassa on lisäksi usein hiekkaa. Se voi olla tuhoisaa elektronisille laitteille, kameran linsseille ja jopa silmälaseille. Meikkaus ei ole ongelma – sitä ei tarvita. Kosteus pitää ihon kunnossa.

Kuulin juuri, että ryhmämme on iso, reilut 30 henkeä. Pikku hiljaa alkaa kertyä listoja: shortseja, paitoja, hattu, huivi, sandaaleja, uikkarit; aurinkovoide, aurinkolasit, ohut pyyhe… Keittiön pöydällä on laatikko, johon heittelemme ohikulkiessa kaikkea matkalla tarvittavaa pikku tavaraa (otsalamput, nenäliinoja, kosteuspyyhkeitä, pyykkinaru ja -poikia, silmälasien puhdistusainetta jne). Tämä on matka, jonka aikana ei voi ostaa mitään, mikä on unohtunut.

Ripulirokotetutkimusmatka kiinnostavaa monia tahoja. Ohessa tehdään sosiologista tutkimusta, jossa selvitetään asenteitamme ilmeisesti sekä turismiin että rokotteisiin (luulisin, että olemme aihe huomioiden rokotemyönteisiä) sekä paikallisten asenteita meihin. Meidän ryhmäämme lähtee myös elokuvataiteen laitoksen lehtori Taikista, hänen tavoitteenaan on tehdä tutkimuksesta elokuva.

Monet matkalle jo osallistuneet ovat kirjoittaneet blogia tai pitäneet kuvitettua päiväkirjaa. Itsekin suunnittelin ottavani akvarellit mukaan – huima ilmankosteus tosin saattaa olla haaste. Kameroita lähtee mukaamme useampia.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Benin, Grand Popo, ripulirokotetutkimusmatka 25.2.-11.3.2018

Miksi ihmeessä?

Eräänä joululoman iltana oli sisällä lämmintä ja kotoisaa, ulkona pilkkopimeää ja satoi vettä. Silmiimme osui artikkeli Beninissä suomalaisen kulttuurikeskus Villa Karon yhteydessä toteutettavasta ripulirokotetutkimuksesta. Siinä tutkitaan ETVAX-rokotteen tehoa enterotoksigeenistä E. Coli (ETEC) -bakteeria vastaan. Se aiheuttaa turistiripulia mutta myös lasten ripulia kehitysmaissa.  Tutkimuksen toteuttavat HYKS, HY ja ruotsalainen rokotefirma.

-Lähdetäänkö ripulitutkimukseen Beniniin?
-Lähdetään!

Muutama kuukausi sitten, Japanin matkan jälkeen, olimme vannoneet, että mannertenväliset lennot saavat nyt riittää, kiinnostavia kohteita on lähempänäkin, kyläpaikkojakin. Idea tutkimukseen osallistumisesta läntisen Afrikan pienessä maassa oli kuitenkin niin hulvaton, että se ylitti pitkän matkan ja lentotoleranssin. Lähdön tuntui oikeuttavan hyvä asia: tutkimuksen edistäminen. On myös kiinnostavaa nähdä, millaista väkeä tutkimusmatkalle osallistuu.

Olimme lukeneet suomalaisten hallinnoimasta Villa Karon kulttuurikeskuksesta, myös Juha Vakkurin matkakertomuksia Afrikan mantereelta. Olimme olleet turisteina Namibiassa, minä myös työmatkoilla muutamassa muussa Afrikan maassa. Afrikka mantereena on tehnyt syvän vaikutuksen.

Niinpä kirjoitimme tutkimusryhmälle sähköpostia ja ilmoitimme kiinnostuksemme. Pyhien jälkeen tuli puhelinsoitto ja alustava haastattelu. Sovellumme tutkimukseen. Nyt on takana ns. nollakäynti, olemme allekirjoittaneet tutkimussopimukset ja maksaneet lennot (vähän reilu tonni per nuppi). Näytteet odottavat pakastimessa. Käyntejä ennen matkaa on yhteensä neljä ja lisäksi infotilaisuus Villa Karon ystävien toimistolla. Sinne jätämme myös viisumihakemuksemme. Rokotukset on laitettu kuntoon, keltakuume on pakollinen Beniniin. Malarilääkitys järjestyy tutkimuksen puitteissa.

Euroopasta ei taida juuri olla suoria lentoja Beniniin, niinpä meidänkin reittimme kulkee Hki-Tukholma-Addis Abeba-Cotonou. Puoli vuorokautta siihen hurahtaa reilusti. Matka on juridisesti ns. omatoimimatka, mutta Villa Karo järjestää ohjelmaa ja retkiä sekä kuljetukset Grand Popoon perillä. Muuten saa viettää aikansa niin kuin parhaaksi näkee, ainoa ehto on, että yöpyä pitää meille osoitetussa hotellissa, että tarvittavat näytteet saadaan kerättyä perillä 24/7. Tutkimuksen puolesta paikalla on aina suomalainen koordinaattori, käytännössä lääkäri.

Benin on pieni ja köyhä maa Afrikan länsirannikolla. Se on tunnettu vahvasta voodoo-uskonnostaan. Netistä olemme lukeneet sen historiasta, väestöstä ja maantieteestä, en nyt toista niitä tähän. Päivitän blogiimme tuonnempana tunnelmia – tosin meitä on varoitettu, että wifi ei aina toimi, niin kuin ei sähkökään. Eikä lämmintä vettä aina välttämättä tule hanasta. En kuitenkaan pelkää sitä kovasti, keskilämpötila matkamme aikoihin on +26 astetta eikä yö- ja päivälämpötilan välillä ole kovin suurta eroa.