Aamu alberguessa alkoi jo ennen kuutta aikaisimpien lähtijöiden kuhinalla. Ketutti. Minne kiire pyhäaamuna? Läksimme lähes viimeisinä 7.15. Havainto: espanjalaisille kuiskaten puhuminen on tuntematonta. Jos puhutaan, puhutaan reilusti ääneen. Ja tietenkin puhutaan, heti kun silmät aukeaa.
Matkaa tällä päivälle oli vaivaiset 25 km, mutta se oli koko matkan ylämäkeä, nousua 500 m. Puuh, meinasi puhti loppua.
Sää oli onneksi hyvä, pilvinen, 15 astetta lämmintä ja ylhäällä virkistävä tuuli.
Ylhäällä kun ollaan, pilvet ovat lähellä. Noiden tolppien päässä on moottoritie.
Pääosa tästä päivästä kuljettiin umpilandella, vain yksi kaupunki osui reitille, Mondonedo. Siellä on hieno vanha (siis tooosi vanha) keskusta kirkkoineen ja toreineen. Pysähdyttiin syömään mansikoita, torilla oli pari hedelmäkojua. Jostain syystä täällä tekee mieli joka päivä mansikoita ja monena päivänä niitä on osunutkin kohdalle. Irtojäätelö on toinen himo, sitäkin on nautittu.
Matkalla oli jonkinlainen (entinen?) vedenjuoksutussysteemi. Siihen liittyi betoninen uoma, jonka pohjalla makasi pieni bambi. Olisikohan ollut sairas, ei hievahtanutkaan.
Neljä yötä alberguessa kuorsausta yms kuunnellen vaatii väliyön, tulimme Abadiaan ja otimme huoneen pensionaatissa (39 eur). Puhtaat lakanat ja pyyhkeet, oma kylppäri, alakerrassa ravintola, ainoa tällä kylällä. Häpeä tunnustaa, mutta hyvin haudutettu possunkylki maistui...
Huomiselle luvassa vain 20 km, pikku pyrähdys, Vilalbaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti