Matka on nyt takana ja tänään nielaisemme viimeiset Malarone-tabletit. Olemme terveitä, osallistumme vielä ESBL-jatkotutkimukseen, joka edellyttää vain näytteiden lähettämistä tutkimuskeskukseen.
Suosittelenko matkaa? Kyllä, ehdottomasti. Beniniin ei tulisi muuten mentyä ja siellä voi nähdä vielä palasen vanhaa Afrikkaa ja afrikkalaista elämäntapaa. Vaikka elämä on niukkaa, hakuna matata! Suomalainen 30 vuotta Grand Popossa toiminut kulttuurikeskus ei ole pilannut kylää, saapa nähdä, tekeekö 800 hengen suomalaisinvaasio sen. Rokotetutkimuksesta on tulossa myös sosiologinen tutkimus ja dokumenttifilmi, ne tuonevat lisävalaistusta asiaan.
Mitä olisin kaivannut enemmän? Retkiä oli riittävästi, liikaakin. Sen sijaan olisin kaivannut enemmän tietoa paikallisesta luonnosta ja elämäntavasta. Villa Karon johtaja Mr Kwassi piti luennon woodoo-uskonnosta; ehkä myös mainitsemistani asioista olisi voinut olla luento kiinnostuneille, ehkä pienet retketkin.
Liikaa oli sen sijaan käyntejä turisteille tarkoitetuissa kaupoissa ja toreilla. Ymmärrän toki idean, mutta esimerkiksi Lomen torin olisi voinut jättää väliin ja käyttää enemmän aikaa taidemuseoon, se oli ainutlaatuinen.
Useat rokotetutkimusryhmät ovat keränneet kolehdin johonkin kylän kohteeseen. Me lahjoitimme yhdelle yläasteelle aurinkopaneelit ja pääsimme tutustumaan kouluun. Luokissa oli myös tyttöjä, vaikka poikia näyttikin olevan niukka enemmistö. Alle kolmannes naisista osaa lukea, miestenkin luku on alle puolet. Beninissä on havahduttu tyttöjen kouluttamisen tarpeeseen ja siksi tytöt pääsevät kouluun ilmaiseksi kolme ensimmäistä vuotta.
Turismi tuo väistämättä myös lieveilmiöitä. Niihin suhtautuminen sekä paikallisten että turistien taholta on ristiriitaista. Miehet hakevat seksiseuraa ja puolisoita Thaimaasta, naisten vastaava turismi suuntautuu afrikkalaiseen Gambiaan. Ilmiö on alkanut näkyä myös pienessä Grand Popossa. Kylän nuoret miehet olivat kovasti aktiivisia ryhmämme yksin matkustavia, etenkin nuoria tai nuorehkoja naisia kohtaan. Hakeuduttiin puheisiin, tultiin hotellialueelle hieromaan tuttavuutta, pyydettiin yhteystietoja ja jopa käytiin yöllä koputtelemassa ovelle. Osa ei pidä tätä ongelmana, osa kokee kiusallisena. Miehet eivät myöskään vähästä luovuta eivätkä pahastu torjunnasta, vaan yrittävät uudelleen ja uudelleen. Jos haluaa tältä välttyä, pitää ilmeisesti aika tiukasti ilmaista ei-kiinnostuksensa.
Nyt jäämme siis odottamaan jatkoa: tutkimustuloksia ja dokkaria. Jokainen kokee matkan varmasti omalla tavallaan, tämä oli minun kokemukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti