Orjuuden syntyseuduilla

Nyt on takana muutama päivä ripulituristina. Siippa hoiti homman kotiin ja tuki tiedettä, minä olen säästynyt ripulilta.

Vierailu Ouidahissa oli raskas mutta vaikuttava. Paikka on ollut Afrikan suurin orjasatama. Portugalilaiset ”löysivät” rannikon ja kokosivat alkuasukkaita ensin suureen pimeään rakennukseen jopa kolmeksi kuukaudeksi. Heidät pyrittiin totuttamaan laivamatkan rasituksiin, jossa heidät sitten pantiin pimeään ruumaan makaamaan, miehet mahalleen ja naiset selälleen, jotta merimiehet saattoivat raiskata heitä. Odottaessaan laivausta orjat saivat vain vettä ja leipää. Puolet kuoli jo odottaessaan, heikot vielä tapettiin, joten vain vahvimmat yksilöt lähtivät määränpäähän, mm. Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Jotkin heistä palasivat orjuuden kumoamisen jälkeen. Oppaamme kertoikin, että hänen esi-isänsä on ollut Brasiliasta palannut orja, mutta hän ei tiedä, mistä Afrikan maasta hänen sukunsa alunalkaen on peräisin.

Grand Popsta on noin 80km pääkaupunkiin Cotonouhun. Sen kupeeseen on työntynyt järven tapainen, jonka rannalla on Beninin ”Venetsia”, puisten paalujen varaan rakennettu kalastajakylä, Canvie. Veneet kuljettavat sinne kaiken tarvittavan, myös meidät harvat turistit. Alueella on koulu, sekä islamilainen että jonkin sortin kristillinen kirkko ja sairaala. Ihmiset liikkuvat kylän vetisillä ”kaduilla” veneillä ja kiipeävät uimatikkaita koteihinsa. Kalastus näkyy tapahtuvan pyöreällä heitettävällä verkolla ja lipon tapaisilla koettavilla vehkeillä. Verkkoja on pieniä lapsille ja isompia aikuisille.

Monissa käänteissä paikallisoppaamme ovat suunnitelleet meille vierailun turisteille tarkoitettuihin matkamuistokauppoihin. Ja mehän ostelemme. Ei sen puoleen, on niissä laadukkaampaa tavaraa kuin se kiinalainen krääsä,  mitä myydään joulupukimaassa.

Paljon puuveistoksia, joita myydään kaikissa Afrikan maissa (tehdäänköhän niitä keskitetysti jossain?), lisäksi vanhennetun näköistä woodoohun liittyvää tavaraa, helmikoruja (nekin ehkä valmistettu jossain muualla kuin täällä?) ja kankaita, jotka lienevät ihan aitoja beniniläisiä. Sekä painokankaat että batiikkikankaat ovat kauniita ja niitä olen ostanutkin. Omalla kylällä on kauppa (=koju), jossa myydään oikeita paikallisia soittimia. Iso djembe ostettu, mahtuu jopa matkalaukkuun.