Kevät on ollut Suomessa kylmä ja myöhässä. Olemme olleet useana keväänä heti vapun jälkeen Bodrogkeresturissa, vähän vaihtelevissa keleissä. Kerran oli tosikylmääkin ja satoi. Muistan palelleeni. Nyt on luvassa suomalaisittain hellettä. Kun ajoimme illalla talon pihaan, mittari näytti +25.
Viimeisestä automatkastamme tänne on neljä vuotta. Nyt päätimme kokeilla yölauttaa: auto illalla lauttaan, hyttiin nukkumaan ja aamulla ulos laivasta klo 6. Toimi erinomaisesti. Koska ei ole turistisesonki, henkilöautoja oli vain kourallinen. Pääsimme illalla jonottamatta laivaan ja aamulla olimme jo 5.50 tien päällä. Tallinna oli pilvinen ja kolea, +5. Liikennettä oli perjantai-aamuna tuskin ollenkaan. Vettä vihmoi vähän väliä.
Ajelimme Pärnuun saakka aamiaiselle. Löysimme viihtyisän hotellin aamiaistarjoilun (15 eur). Koska luonto niin Suomessa kuin Virossakin on vielä talvihorroksessa, aloimme kytätä hiirenkorvia. Pärnun jälkeen ensimmäiset ja siitä kevät alkoi edetä. Pellot olivat kauniin vihreitä jo Riikan paikkeilla, valkovuokot kukkivat. Puolaan päästyä kevät repesi: omenapuut ja tuomet kukkivat ja lämpötila alkoi pikkuhiljaa kohota.
Yövyimme perinteisesti Bialystokissa Cristalissa. Sen etuja ovat erinomainen sijainti, vartioitu parkkialue, loistoaamiainen munakkaineen ja smootheineen. Olimme niin väsyneitä, että huoneeseen päästyämme kuukahdimme yöunille. Kun aamulla mainitsin, ettemme vakiasiakkaina saamiamme olut/kahvi/teevouchereita jaksaneet käyttää, kun ikä painaa, respan neiti kysyi ikääni. Kuultuaan kehui minun näyttävän nelikymppiseltä, mitä en tietenkään uskonut, mutta varasin oitis huoneen myös paluumatkalle.
Toinen ajopäivä valkeni aurinkoisena. Jos ensimmäisenä päivänä pääsimme nauttimaan hyväkuntoisista nopeista osin nelikaistaisista teistä, toisen päivän ilona ovat hienot maisemat. Teiden kunto on selvästi kohentunut aikaisemmasta. Kuopista ja syvistä ajourista ei ole tietoakaan. Reittimme itäisessä Puolassa kulkee pikkukylien läpi ja on siksi nopeusrajoitusten vuoksi hidas, mutta teitä on todella kunnostettu ja kylät ovat siistejä ja hoidettuja. Kun tähän vielä lisää juuri puhjenneen kevään, emme valita ajomatkaa.
Via Baltica on perempikuntoinen kuin suomalaiset moottoritiet ja siellä vallitsee hyvin samanlainen ajokulttuuri kuin Suomessakin. Puola on vähän toista maata. Mustilla Bemareilla/Audeilla/Mersuilla kaahaavat ovat aikamoisia fakiireja ohituksissaa. Liikenne on kuitenkin hurjastelijoista huolimatta joustavaa. Teiden reunoilla on usein leveä piennar ja katkoviiva, mikä tarkoittaa sitä, että hitaammin ajava väistyy reunaan ja antaa tietä nopeammille. Ohitukset kolme rinnan ovat sääntö ja siihen itsekin tottuu. Kyllä siellä tosin vähän mällätäänkin. Aamun ensimmäisenä tuntina näimme kaksi peurakolaria ja yhden mytyn, jossa oli ojassa kaksi autoa rutussa päällekkäin. Ihmiset olivat ilmeisesti juuri kömpineet ulos, emme jääneet kyselemään. Slovakian puolella nähtiin vielä yksi moottoripyörän ja henkilöauton kolari. Heti sen jälkeen oli omakin ruttu lähellä, nuori mies yritti ajaa eteen kolmion takaa.
Unkarin puolella on jo täysi kesä. Omena- ja kirsikkapuut ovat jo kukkineet, talon pihassa kukassa olivat syreenit, kielot ja pionit. Tuoksu oli huumaava. Nopea silmäys kertoi viinitarhan olevan erinomaisessa kunnossa ja piha-alueiden ruoho leikattu. Viikunat ovat tänä vuonna kestäneet hyvin talven ja oksissa oli runsaasti raakileita. Magnoliakin kukki.
Talossa ei näy talven vaurioita, kaikki näyttää olevan kunnossa. Viileää toki oli sisällä, kun ikkunat ja ikkunaluukut ovat olleet kiinni. Karoly oli onneksi avannut ikkunoita, joten talo tuulettuu ja kosteus häviää lähipäivinä. Uskokaa tai älkää, viinikellariin ei vielä jaksettu. Raportoin viinin laadusta tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti