Pohdimme, miltä ranta näyttäisi, jos sillä olisi kymmenittäin hotelleja. Toistaiseksi ei ole ja kalastajat saavat nauttia ikiaikaisista oikeuksistaan. Meressä ei kylläkään voi hiekkarannasta huolimatta uida, aaltojen voima on valtava tavalliselle turistille. Pikkupojat ja kalastajat osaavat kyllä sukeltaa aaltojen läpi ja pojat näkyivät surffaavankin laudan kappaleilla.
Kävelimme rantaa pitkin kalastajakyliin. Työnjako näytti toimivan. Osa korjaa veneitä, yhden tehtävä näytti olevan veneiden koristelu maalilla ja kaiverruksin. Yksi oli verkon paikkaaja, yksi pauloitti uutta verkkoa. Sukkula oli samanlainen kuin meilläkin. Verkot ovat noin puolitoista metriä korkeita ja erittäin pitkiä, ne viedään merelle rannansuuntaisesti ja vedetään sitten köysillä rannalta käsin molemmista päistä isolla porukalla rantaan. Verkon vetäjät rytmittävät hommaa laulamalla, pari miestä soitti lehmänkellon näköistä soitinta puukapulalla. Kalaakin näkyi tulevan. Vaimot olivat huoltojoukoissa: toivat juomavettä, ruokaa, tulivat hakemaan kaloja ja kieputtivat paksut vetoköydet isoihin pään päällä kannettaviin alumiinivateihin.
Ei ole oikein selvinnyt, käyvätkö kaikki lapset täällä koulua ja jos käyvät, kuinka monena päivänä viikossa. Ainakin kalastajakylissä juoksenteli kaikenikäisiä lapsia keskellä päivää. Imeväisikäiset ovat kantoliinoissa äitiensä selässä, muut kirmaavat keskenään, isommat katsovat pienten perään. En tiedä, ovatko tytöt enemmän äitiensä mukana kotihommissa, mutta lähes kaikki rannalla juoksentelevat lapset olivat poikia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti