Rajalla vierähti tovi, ryhmämme oli iso. Täytettiin viisumia, vilautettiin passia ja keltakuumerokotustodistusta useammassa pisteessä. Oli kuuma. Pissitti ja janotti.
Togo on Beniniä vauraampi, se näkyi kaupunkikuvassa. Jopa Zara oli perustanut Lomeen liikkeen, tosin kerrotun mukaan sinne dumpattiin kaikki ne releet, joita ei muualla saatu myydyksi edes outletissä ja ilmeisesti polttaminen olisi tullut kalliimmaksi. Jälleen meidät kuskattiin torille, jossa myytiin turisteille tarkoitettua kamaa, samaa mitä muuallakin. Nyt vain myyjät olivat suorastaan ahdistavia myynti-innossaan. Olisi saanut jäädä väliin, on jo nähty. Sen sijaan länsiafrikkalaista veistotaidetta esittelevä museo oli hieno, siellä olisin viihtynyt pikakierrosta pidempäänkin. Puuveistokset ovat taidokkaita, ilmeikkäitä ja monin tavoin uskomattomiakin aiheen käsittelyssään. Myös fetissitorilla käytiin ihmettelemässä kaikenlaisia kuolleita kuivatettuja eläimiä. Niillä on roolinsa vodun-menoissa. Yök. En ostanut koiranpäätä.
Liikenne on täällä on välillä aika kaoottista. Meillä on oivallinen kuski Karon pikkubussissa. Ei riskeeraa, ei hurjastele. Mopot suihkii sieltä ja täältä ja torvi soi. Se on kaikenlaista varoittelua varten: kun ohitetaan, kun käännytään, kun vastaan ilmaantuu muuta ihmeellistä. Koimme myös Lomen iltaruuhkan. Bussi oli joka puolelta seisovien rekkojen, mopojen ja autojen ympäröimä, mutta siitäkin selvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti