lauantai 3. maaliskuuta 2018

Hajahavaintoja

Luulimme tulleemme ripulirokotelomamatkalle, oikein omatoimi-. Ei ole tämä sellainen. Kahteen viikkoon mahtuu kaksi päivää, jolloin ei ole mitään Villa Karon taholta järjestettyä ohjelmaa. Pakko ei ole tietenkään osallistua, mutta kun ne retket yms ovat kiinnostavia. Pitää sitten kotona levätä. Joidenkin päivien ohjelma kestää 12 tuntia.

Turistina monissa paikoissa on tottunut siihen, että kaikkea myydään, puoliväkisin. Benin on turismin suhteen vielä kehitysmaa, kadulla innokkaita kauppaajia on vähän, mutta matkamuistomyymälöissä on opittu jo tavat. Ihmiset toki ovat pääosin ystävällisiä. Kävimme myös paikallisella torilla. Myynnissä oli hedelmiä, vihanneksia, kat-lehtiä, mausteita (en ostanut, olen joskus tuonut joltain matkalta ja ötököiden vuoksi meinasi mennä keittiö remonttiin), kankaita, kosmetiikkaa, astioita ja lisäksi käytettyjä vaatteita, jota UFF ja muut ”hyväntekeväisyysjärjestöt”paalaavat ja dumppaavat Afrikkaan myytäväksi. Selvästi vaatteita, jotka ovat niin huonokuntoisia, etteivät varakkaissa maissa enää kelpaisi.

Paikalliset ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, pukeutuvat melko yleisesti täällä tuotetuista värikkäistä kankaista valmistettuihin mekkoihin, paitoihin ja housuihin. Nuoret kuitenkin näyttävät jo haluavan jäljitellä länttä, varsinkin urheiluvaatteet ovat suosittuja.

Paikallinen olut on hyvää ja viinit ranskalaisia, onhan tämä entinen Ranskan siirtomaa. Ei ruuassakaan ole mitään valittamista, mutta se ei ole mitenkään ”tyypillistä beniniläistä”, ainakaan paikoissa, joissa olemme syöneet. Edukasta se kyllä on, suomalaisella mittapuulla. Olin katsomassa hotellin rannalla kalastusta, mielenkiintoinen proseduuri, johon koko kylä näyttää osallistuvan. Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä on hyvin tarjolla ja ne ovat myös maukkaita.

Mietitn tätä rokotetta. Varmasti melkoiset tuotto-odotukset tähän sisältyy länsimaissa. Reppureissaaminen on lisääntynyt, ihmiset matkustavat paljon Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan, joista ripulin voi saada. Ihmiset eivät ole huolissaan denguesta tai malariasta, mutta ripulin saa suurin osa jossain vaiheessa. Jos rokote on otettava jokaista matkaa varten erikseen, myynti sujuu kuin siimaa. Siivellä pääsee sitten ehkä hyötymään myös kehitysmaiden lapset, siihen lienee kohdennettu Gatesin säätiön apuraha.

(Kuvia en saa vieläkään ladattua tänne, niitä löytyy instasta ja fb:sta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti