Infon yhteydessä paikalliset räätälit ja kangasmyyjät olivat esittelemässä tarjontaansa. Beninin merkittävä vientituote on puuvilla ja he myös valmistavat siitä uskomattoman kauniita painokankaita. Ostin (tietysti) kaksi reilun viiden metrin kangaspalaa, mekkoa en kyllä ajatellut teettää. Kauneudestaan huolimatta eivät ole minun vaatevärejäni. Villa Karo on tehnyt niin, että he jakavat tasapuolisesti näitä esittelyvuoroja kylän kauppiaille ja räätäleille niin, että kaikki hyötyvät ripulimatkalaisista.
Infon jälkeen halusimme kävellä hotellille, mikä aiheutti suurta ihmettelyä ja päivittelyä. Olihan se vähän kuuma kävely, mutta muuten oli kiva katsoa, millaista yritystoimintaa oli kylän raitilla. Yhdessä kojussa myytiin beniniläisiä perinnesoittimia, mm djembe-rumpuja. Me olemme tässä kylässä kovin tunnistettavia, myyjä kertoi tulevansa illalla soittamaan meidän tervetuliaisillalliselle. Näin myös tapahtui. Kahden tunnin intensiivinen setti, taisi olla yhteensä seitsemän miestä. Tulennielijästä lähtien.
Täällä on siis kuumaa ja kosteaa. Huoneessa on ilmastointilaite, joka toimii silloin, kun on sähköä. Eilisiltana ei ollut. Uima-allas on auki klo 9:stä, mutta sain chefiltä luvan käydä varhaisella aamu-uinnilla. Aamiaisella tarjoillaan kahvia, mehua, voisarvia ja munakasta. Sillä pärjää, mutta saattaa loppulomasta kyllästyttää. Ruokatarjonnasta on vielä vähän kokemusta; tänään söimme pikaisesti vartaassa grillattua kalaa ja paistettua banaania oman hotellin ravintolassa. Illalla tarjottiin vihannessosekeittoa, täytettyjä avokadoja, kasvispaistosta, riisiä ja kalaa/kanaa/lihaa. Melko miedot mausteet täällä – eikä Afrikka muutenkaan ole mikään lieskojen maa ruuan suhteen. Katsotaan, onko ripulin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti