(Kuva puuttuu, tulee myöhemmin)
Accrassa ja Maputossa en ole koskaan käynyt.
Kotoa Grand Popoon kesti yli vuorokauden. Neljä lentokenttää, kolme lentoa, yksi taksimatka ja yksi bussimatka. Kaksi aamupalaa, yksi päivällinen, yksi lounas. Yksi lento tuottaa käsittämättömän määrän pakkausjätettä, muun saasteen lisäksi.
Matkustaminen Beniniin ei ole huonosti jaksavan hommaa. Vuorokausi joko koneessa tai kentällä kahdella vaihdolla kysyy voimia ja kärsivällisyyttä. Mitä se olisikaan, jos missaisi jonkin jatkoyhteyden? Vaihto Tukholmassa on rasittavin, mennessä neljä tuntia, palatessa kuusi. Ehdinpä hyvin ostaa tax freestä yli yhdeksänkymppisen äitini toivoman parfyymin. Ainakin menomatkan pisimmällä yöosuudella Tukholma-Addis Abeba kone oli vajaa ja jotkut onnistuivat kaappaamaan kokonaisen penkkirivin nukkumiseen. Me emme onnistuneet, mutta viereinen tyhjä tuoli helpotti vähän nukkumista. Siis minun, ei pitkäkoipisen siipan. Ethiopian Airlines toimii kuin mikä tahansa kehittyneen maan lentoyhtiö. Koneet näyttivät uusilta, ruoka on sitä samaa, mitä kaikki maailman catering-firmat valmistavat. Juusto Hollannista, voi ja viini Ranskasta, sämpyjät ties mistä. Addis Abeban kentällä oli kymmenittäin isoja koneita pakattavana lähdössä eri puolille maailmaa.
Lentävät afrikkalaiset ovat varmaankin lentämättömiä ylipainoisempia (sanoi eräs matkakumppanimme). Elintason nousu näkyy täälläkin. Huomattavan lihava noin kolmivuotias poika huusi ja raivosi vanhemmilleen. Ei auttanut tyynnyttely, ei leipä. Poika sai lopulta haluamansa: tölkin Pepsiä. Pojalla ja isällä oli sama ruumiinmuoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti