Eilen illalla yritimme vielä yösafarille. Läksimme liikkeelle Namutonista jeepillä, jo lähtiessä salamoi komeasti. Ehdimme ajella tunnin ja nähdä antilooppeja (myös dik dikin, joka on pienin antilooppi, vähän kissaa suurempi). Komeinta oli kuitenkin hurja salamointi, koko taivaanranta oli vähän väliä valkoinen. Yhtäkkiä tuli tuulenpuuska ja alkoi kunnon ukkosmrsky. Teimme täyskäännöksen ja palasimme campille, mutta huoneeseen juostessamme kastuimme läpimäriksi.
Koko yön tuntui satavan ja salamoivan, mutta aamu valkeni kuitenkin sateetta. Läksimme klo 6 vielä aamukierrokselle, näimme jälleen kirahveja, dik dikejä ja muita antilooppeja. Palasimme klo 8 aamiaiselle, pakkasimme auton ja suuntasimme juomapaikkoja kierrellen pois Etoshalta. Tiellä vastaan käveli muutama kilpikonna ja runsaasti seeproja ja kirahveja sekä erilaisia lintuja. flamingotkin olivat alkavien sateiden myötä tulleet pesimään Etosha panille. Yhtä metsästimme - sarvikuonoa. Se ei esittäydy läheskään jokaisella reissulla, mutta me näimme sen! Puoliso näki sen ensimmäisenä, noin kymmenen metrin päässä tiestä ja autosta musta sarvikuono söi kaikessa rauhassa pensaiden lehtiä. Nyt siitä on ainakin sata kuvaa!
Sattui myös vähän haavereita: matkanjohtaja oli unohtanut auton kattoluukun auki yöksi ja istuinpäälliset, matot ja jopa turvavyöt olivat likomärät. Päälliset laitettiin kuivumaan, itse jouduin etupenkkiin, mutta jätin turvavyön auki, ettei se kastelisi vaatteita. Teillä oli paikoin syviä lammikoita ja yhdessä sellaisessa auto teki rajun sivuliikkeen, putosin penkiltä. Selässä ja reidessä on komeat mustelmat. Toisaalta: jos vyö olisi ollut kiinni, olisin luultavasti lyönyt pääni yhteen tankoon, joten parempi näin.
Etoshalta suuntasimme kohti entistä Ambomaata, Ovambolandia. Muutamaa lähetystyön merkkipaikkaa metsästäessämme ajelimme pitkin jo hieman sateen pehmentämiä peltoja. Pelkäsin koko ajan, että juutumme mutaan tai auto kaatuu. Ei onneksi tapahtunut kumpaakaan, mutta kuskimme ottaa kyllä mielestäni hieman turhia riskejä, ottaen huomioon, että kyydissä on asiakkaita, ei oman perheen jäseniä. Vaimo on kertonut lukuisista takavuosien juuttumisista pson itsepäisyyden vuoksi...
Joulu on edelleen kaukainen asia täältä katsoen. Huomenna syömme täkäläisen joulupäivällisen, hirssipuuroa, luomukanaa, villipinaattia, jauhojuomaa. Joulupäivänä tarjotaan joulupukkia, jota olemme ilmoittaneet syövämme, vaikka muuten punaisen lihan välttely on onnistunut hyvin. Kasvisruuat ovat hyviä, aamiaisella saa kaikkialla munakasta ja kalakin, erityisesti kingklip, on maistuvaa.
Täällä Ambomaalla majoitus on lähetysseuran vierastalossa. Vaatimatonta, mutta siistiä ja ilmastointi toimii. Harmi, ettemme ehtineet tiiviin Etosha-ohjelman aikana juuri ollenkaan nauttia luonnonpuiston majoituksen suoranaisesta ylellisyydestä.
Vaikka olemmekin kaukana, toivotamme kaikille läheisillemme - sekä tietenkin kaikille blogimme seuraajille - oikein ihanaa joulua! Uudeksi vuodeksi palaamme, kaivamaan mökin kinoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti