Etoshalla I

Ajoimme Etoshan luonnonpuistoon sen länsireunalta. Alue on muistaakseni 400 km pitkä ja 150 km leveä.
Aamulla vierailimme vielä himbakylässä. Se on kansa, joka elää vielä perinteisesti: miehillä on useampi vaimo, lapsia tehdään paljon, sillä ne ovat vanhuuden turva, naiset kulkevat puolialastomina ja voitelevat ihonsa päivittäin okran ja voin seoksella, he kantavat nahasta tehtyjä vaatteita ja perinteisi koruja. Kansa on paimentolaisia, pääasiallinen ravinto on liha, maito ja maissipuuro. Ehkäpä sieltä tulevat näyttelykuvamme?
Etoshalla näimme tänään kirahveja, vuoristo- ja tasankoseeproja, sihteerilintuja, eri antilooppilajeja ja yhden norsun kaukaa. Huomenna jatketaan, matkalle osuu useita juomapaikkoja, joten norsujenkin näkeminen on luultavaa.
Yövymme nyt aivan uudella Dolomite campilla. Majamme on periaatteessa teltta, mutta varustetasoltaan kuin hotellihuone. Paitsi että parvekkeelta aukeaa valtava savanni, jolla juoksi ennen auringonlaskua seepralauma, jopa kavioiden kopina kuului. Paldakiinivuoteemme jalkopäässä on seinän kokoinen ikkuna, josta voimme katsoa aamun sarastuksen savannilla.
Matkallamme on aika kiivas tahti. Tulimme tänne puoli seitsemältä, illallinen oli seitsemältä ja aamulla starttaamme viimeistään yhdeksältä, jota ennen aamiainen ja auton pakkaus. Kiirettä pitää, huilata ei juuri ehdi. Seitsemänkymppinen pomomme on intohimoinen reissaaja, meillä muilla tekee tiukkaa pysyä matkassa. Onneksi porukalla näyttää kuitenkin piisaavan huumorintajua; eläkeläisnaisjoukko, jonka käämien jo pelkäsimme palavan tässä tahdissa, oli äsken ennen ruokaa gin tonicilla, kertoivat vain heittäneensä matkalaukut majaan. Me sentään kävimme kastelemassa itsemme suihkussa. On täällä uima-allaskin, mutta kuka sinne ehtisi?