Vilho on matkanjohtajamme vanha tuttu, hän ja vaimonsa ovat perheen useiden lapsien kummeja. Matkanjohtajan perhe auttoi monin tavoin Vilhoa ja hänen perhettään, kun Vilho oli Etelä-Afrikan sotilaiden vangitsemana, swapolaisesta poliittisesta toiminnasta. Hän joutui vankeusaikanaan monin tavoin kidutetuksi, menettänyt siinä mm. osan kuulostaan. Lapsensa hän oli laittanut koulun penkille: vanhin poika ja hänen vaimonsa ovat juristeja, yksi tytöistä opiskeli laboratorioanalytiikkaa yliopistossa jne.
Matkanjohtajamme on aikoinaan täällä toimiessaan monin tavoin auttanut Namibian itsenäisyystaistelussa, olemme kuulleet lukuisia tarinoita kylppärin kaappiin piilotetuista aseista, sängyn alle kätketystä haavoittuneesta taistelijasta tai eteläafrikkalaisten sotilaiden valtaamasta pihamaasta.
Vilho ja Hilma asuvat täällä perinteisessä ambotalossa. Taloa - tai oikeastaan taloja - ympäröi maahan pystyyn iskettyjen paalujen aita. Se pitää pedot loitolla. Perinteiset talot tehdään pyöreiksi, auringossa kuivatuista savitiilistä. Kattona on ruokokatto. Jokaisella majalla on oma funktionsa. Yhdessä jauhetaan hirssi, toisessa säilytetään vähät tavarat, kolmannessa nukutaan jne. Varakkaimmilla saattaa olla aitauksen sisällä myös tukevampi peltikattoinen talo, neuvosmiehen perheellä savimajojen lisäksi täysin moderni tiilitalo kylppäreineen ja sisävessoineen. Talon edessä seisoi kolme autoa!
Pojille on oma talonsa tai majansa, tytöille omansa. Työnjako on perinteinen: tytöt keittävät ja asuvat siksi keittopaikan kupeessa. Tämän talon pihapiirissä kasvoi myös suuri puu ja sen alle varjoon kokoonnuimme puhumaan, katselemaan naapurikylän tyttöjen tanssiesitystä ja ennen kaikkea ruokailemaan.
Saimme matkan parhaan aterian: hirssipuuroa, uunissa paistettuja kurpitsan puolikkaita, salaatteja, papuja, porkkanoita, kanaa, pukkia ja meren antimia. Kylmiä juomia suoraan jäistä ja jälkiruuaksi kakkuja.
Vierailu oli yksi matkan kohokohdista, ambolaiset ihmiset sydämellisiä ja kuulemamme tarinat koskettavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti