perjantai 12. lokakuuta 2012

...ja sitte Nepalissa!

Aamulennolla kauniissa säässä Kathmanduun, paikoilla "with a beautiful wiev". Niin totisesti. Korkeimmilla Himalajan huipuilla näkyi olevan lumimyrsky, joten eipä ollut kaihoa sinne. Kathmandussa sen sijaan on helle, mutta ei sietämätöntä, paitsi ilmastoimattomassa autossa. Ilmassa on samanlainen savun (hiilestä? puusta?) tuoksu kuin minkä muistan monista Afrikan kaupungeista ja Mumbaista.
Hotellimme on keskellä Tamelia, kapeita pikkukatuja täynnä kauppoja ja ravintoloita. Autot, mopot ja riksat puikkelehtivat ihmisten seassa, mutta sovussa. Sanotaan, että tämä on turistien suosimaa aluetta, mutta ei täällä kyllä paljoa valkonaamoja näe, enemmän eurooppalainen loistaa kummajaisena. Ehkä se, että Tibet on kiinni, on vaikuttanut asiaan.
Ylihuomenna on tarkoitus suunnata toiseen täällä olevaan UNESCOn maailmanperintökohteeseen Bakhtapurin pieneen kaupunkiin ja sitte ma-ke on vuorossa Pokhara, jonne lennämme. Sieltä lähtevät Himalajan trekkaajat, mutta me emme tällä reissulla vaella, ellei kaupungilla vaeltelua lasketa sellaiseksi. Toivottavasti tiput pysyvät poissa koneen lentoreitiltä ja pysymme ilmassa.
Nepal on kehitysmaa, kuuluu maailman köyhimpien joukkoon. Toki se näkyy täällä, etenkin kaupungin laidoilla. Suunta lienee kuitenkin parempaan. Menen ensi viikolla tapaamaan erään nuorten seksuaaliterveyden parissa toimivan järjestön edustajaa ja toivottavasti saan tehtyä vähän juttuakin. Jäsjestöllä on yhteistyösuhteet suomalaiseen lääkärijärjestöön. Keskeisin ongelma tuolla alueella ovat lapsiavioliitot. Tytöt naitetaan niin nuorina, että koulut jäävät kesken. Ensimmäinen lapsi syntyy 19-vuotiaana (Suomessa 10 vuotta myöhemmin). Siinä on työsarkaa.
Tuosta muistuukin mieleen eräs hiihtomatka nuoremman poikani kanssa. Minulla oli luento ja selvittelin kalvojani mennessä bussissa. Poikani tokaisi: sinä se et äiti lähde minnekkään ilman noita rakkaita työasioitasi! Taitaa olla totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti