Kevätretki Bodrogkerestúriin ja Budapestiin 26.4.-4.5.2019

Saapuessamme Budapestiin oli vielä helle. Ajoimme kentältä Gödöllöön ja piipahdimme Sissin linnan puutarhassa ja kahvilassa. Perillä odotti vanha tuttu, kadullamme asuva kulkukoira, jota naapurimme ruokkii. Kiltti, mutta kylän koirien tapaan osaa haukkua ja yhtyy milloin mistäkin syystä käynnistyvään ulinaan ja ulvontaan.

Viiniköynnökset oli leikattu ankarasti, näkyy nyt olevan täällä tapa, kun katsoimme muita tarhoja. Tarhamme yläpuolisiakin viljelyksiä oli kovasti uudistettu, nehän olivat vielä muutama vuosi sitten täysin villiintyneet. Puutarhassa kaikki kunnossa, viikunaan on tulossa runsaasti hedelmiä, kunpa joku olisi täällä, kun kypsyvät. Naapuri oli kaatanut suuren kirsikkapuunsa, sen jossa kasvoivat ne ihanat makeat suuret kirsikat.
Kylässä talot ja pihat aitoineen kohentuvat pikkuhiljaa, meidänkin kadulla näkyi uusia aitoja ja portteja. Ja sitten tietysti osa taloista ränsistyy entisestään ja kasvit valtaavat pihoja ja taloja.
Vähän tuli sellainen tuntu, että kevät on täällä vähän myöhemmässä kuin joskus aiempina vuosina.

Ostin szüret-reissulla Egeristä unkarilaista perinnepuuvillaa ja ompelin siitä uudet verhot keittiön kaappeihin. Suomesta löysin ohutta valkoista puuvillaa, niistä tuli oviverhot. Toimivat näkösuojina, mutta päästävät paremmin valoa lävitseen.
Kaasulla toimivan vedenlämmittimen kanssa piti hieman taistella, mutta Suomesta saaduilla vinkeillä saatiin lopulta liekki syttymään. Kovin kuumaksi vesi ei enää sillä vehkeellä lämpene. Huomenna menemme vaihtamaan kaksi tyhjää kaasupulloa täysiin, myös hellan kaasu loppui.

Kylppärikin sai uuden verhon ja kylän kukkakaupasta pajukorin shampoille ja muulle rekvisiitalle.

Ostoksilla

Vieraassa maassa on hauska käydä erilaisissa kaupoissa. En nyt puhu vaate- tai kenkäkaupoista vaan ihan tavallisista ruokakaupoista, rautakaupoista, puutarhaliikkeistä, viinitarvikeliikkeistä ja kirpputoreista. Niissä pääsee kurkistamaan paikallisten ihmisten elämään, ainakin kulutuksen näkökulmasta.

Ruokakauppojen valikoimat poikkeavat oikeastaan aika vähän meikäläisistä ja täällä on paljon ulkomaisia ketjuja: Tesco, Coop, Spar, Pennymarket. Suurin ero taitaa olla se, että ruokakaupoissa myydään niin viinejä kuin viinaakin. Paistopiste löytyy ainakin isoista marketeista. Hedelmävalikoima on suomalaista suppeampi, noudattaa ilmeisesti kausivaihtelua ja suosii kotimaista tuotantoa. Mansikat (eper) ovat juuri alkaneet kypsyä ja niitä myydään teiden varsillakin. Tuoreita yrttejä ei juuri näy. Lihaa saa tuoreena, mutta kalaa ei löydy muualta kuin pakastealtaasta. Rahka on murumaista, vähän kuin meidän raejuusto. Kerma ei osunut silmiin, mutta hapanmaitotuotteita on paljon.

Rautakauppa löytyy omastakin kylästä, käytiin vaihtamassa kaasupullo ja ostamassa koukkuja ja viinikanistereita. Palvelu on täällä vielä kunniassaan. Olisi ollut myös Fiskarsin isot oksasakset.

Puutarhaliikkeeseen Balatonilla poikettiin uteliaisuuttamme ja ostettiin kolme pientä havua ja neljä erilaista yrtin tainta. Olisi tarkoitus kokeilla, mitä tykkäävät Suomen ilmastosta - ei tule järin kallis kokeilu.

Szerencsin kirpparillakin käytiin, ulkomailla se on erityisen kiehtovaa. Nyt ostettiin 1000 ft:lla (reilu 3 euroa) amerikkalainen retro-kylmälaukku, Playmaten Igloo. Se kuuluu samaan kategoriaan 50-60-lukujen Tupperwaren kanssa. Samasta boksista näkyi nettikirppiksellä olevan hintapyyntö 30 eur. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tupsahtaa. Tokajista löytyi kirpparilta tehdasvalmisteiset puujalat, olisiko tiikkiä? Saa nauraa...

Tänään on edessä auton pakkaaminen. Katsotaan, miten saadaan kaikki aarteet mahtumaan, viiniäkin on lukuisia pulloja. Ajamme aamulla aikaisin vielä Miscolcin antiikkimarkkinoille ja sieltä sitten kohti Puolaa ja Bialystokia.

Lomaa lomalla

Aikaisempina vuosina olemme jo ehtineet kierrellä lähitienoon nähtävyydet, osan pariinkin kertaan. Kun nyt olemme omalla, vähän vuokra-autoa isommalla autolla, päätettiin tehdä pidempi retki, Balatonille.

Auton mittari näytti korkeimmillaan kolmeakymmentä ulkolämpöastetta, joten siltäkin kannalta meno tuntui rantalomalta. Ajoimme moottoritietä Budapestin ohi ja vastapäivään Balatonin ympäri. Syömään pysähdyttiin matkan pakollinen pizza Balatonfüredissä. Balaton näyttää oikeasti turkoosilta, kuten jossain jutussa sanottiinkin. Rannat ovat monin paikoin matalat ja kasvavat korkeaa kaislaa. Pohjoispuolella rannasta nousevat korkeat rinteet, eteläranta on alavampaa. Varsinaisia rantamökkejä on vähän, sen sijaan rantoja reunustavat kylät, joissa on sekä yksityisiä osin hulppeitakin huviloita ja mökkejä ja sitten erilaisia ja eritasoisia majoitusliikkeitä. Monet ovat vielä suljettuja, sesonki ei ole alkanut.

Varasimme netistä eilen yösijan Siòfokista, joka on netin mukaan kesällä ”bilekeskus”. Eipä ole nyt, hiljaista on kuin huopatossutehtaassa. Asumme kauniissa entisöidyssä 1800-luvulta peräisin olevassa Villa Jòkaissa. Huvilaa ympäröi kaunis piha-alue ja huone on kooltaan kuin iso olohuone, erikoisuutena poreamme nurkassa. Käytimme kuitenkin ihan tavallista suihkua. Respan rouva oli erittäin ystävällinen ja kertoikin jo odotelleensa meitä suomalaisia. Hänellä on toinenkin Villa ja sielläkin on nyt kuulemma suomalaisa.

Majapaikastamme on vain reilu sata metriä puiston reunustamalle rannalle. Joutsenet uivat vedessä muutaman seurueeseen eksyneen sorsan kanssa. Rannalla oli lähinnä lapsiperheitä, nuoriso lienee joko muissa puuhissatai pussikaljalla muualla. Eläkeläisiäkään ei täällä juuri näkynyt, Balatonfüredissä heitä oli.

Balatonin ympäristö näyttää vauraammalta kuin Tokajin alue, mikä on ymmärrettävääkin. Viinitiloja ja -tupia piisaa. Ostin kuitenkin marketista muutaman täkäläisen viinipullon - pari roseeta (kun se tuntuu nyt olevan kovasti muodissa) ja pari semi-dry sargamuscotalya. Semi-dry sopii hyvin siipikarjan kanssa nautittavaksi, olen oppinut.

Huomenna ajelemme takaisin ”kotiin”, katsotaan, köydämmekö jonkin toisen reitin.

Pyöräily Tokaij-vuoren ympäri. Check.

Vapunpäivän aamuna pieniä kivitöitä ensin, sitten kaivettiin fillarit esille. Pesu ja ilmaa renkaisiin.

Kylältä kuului lähinnä unkarilaiseksi kansanmusiikiksi tulkittavaa ääntä. Käytiin tarkistamassa - kylän yritykset (mm Puklus -viinitila) ja järjestöt (mm eläkeläisten klubi) olivat järjestäneet vapputapahtuman. Ilmeisesti kansantanssit oli jo tanssittu, vuorossa oli kylän naisten joogaa siihen sopivan musiikin tahdissa. Näimme aurinkotervehdyksiä ja alaspäin katsovan koiran. Edistys ja kansainvälisyys näyttää tulevan Bodrogkeresturiinkin. Lapsille oli jousiammuntaa ja tynnyrin päällä keikkumista, ainakin. Makkaranpaisto oli tullut tännekin.

Pyöräilimme Tarcalin kautta Tokajiin. Osa tiestä oli uusittu, ilmeisesti rekkaliikenteen ohjaaminen sitä kautta oli vauhdittanut asiaa. Oma kylämme on hiljentynyt, enää kylän läpi ei saa ajaa rekoilla. Tokajissa oli runsaasti väkeä liikkeellä, jäätelökioskeihin oli pitkät jonot. Me poikkesimme entuudestaan tuttuun Babi Huliin (konditoria-kahvila) leivoksille ja kahville. Bogacsojakin lähti mukaan pussillinen.

Tokajissa lienee ollut äskettäin jokin ”viini- ja kulttuuritapahtuma”, viininkorjuujuhlista tutut kojut olivat vielä pääkadulla. Myynnissä näkyy olleen juomia kansainväliseen tapaan (olutta, jägermeisteria, viskiä etc) ja ohjelmassa mm karaokea. Nämä juhlat näyttävät omaavan tutun kansainvälisen konseptin, metrilakua unohtamatta. Vappu sen sijaan ei täällä juuri muuten näy, ainakaan työläisten juhlana.

Kun ajelimme täällä ensimmäisiä kertoja pyörillä, ainoat kanssapyöräilijät olivat joko kilpapyöräilijöitä tai vanhoja pappoja tai mummoja rämäpyörillään. Nykyään täällä näkee jo nuoria ja keski-ikäisiäkin fillaroimassa, joillakin jopa kypärät päässä. Muutos siis sekin.

En tiedä, onko silmä vain tottunut vai onko muutos todellinen, mutta taloja ja pihoja näyttäisi kunnostetun sitten alkuvuosien. Rehellisesti on sanottava, että kylät täällä kyllä päihittävät kauneudessaan ja siisteydessään kotimaiset. Taloja on edelleen paljon myynnissä, meidänkin kylässä. Nuoret karkaavat kaupunkeihin, parkymppisiä ei täällä paljoa näe.

Vappu on työn juhla

Vapun aatto on kulunut pienissä puuhissa. Siippa maalasi sisäänkäynnin katon, joka on odottanut pintakäsittelyä jo jokusen vuoden. Lasuuri oli riittoisaa, mutta ei tarpeeksi: muutama lauta jäi peittämättä. Pitää ostaa toinenkin purkki, voihan lopulla sitten joku halukas maalata pinnan vielä toiseen kertaan. Minä tein pieniä pensashommia - katkoin kuivat oksat viinikellarin katon pensastosta. Siinäpä tärkeimmät.

Käytiin pienellä kävelyllä kylällä. Rautakauppa oli vapun kunniaksi kiinni, mutta ruokakaupasta saimme sitruunoita ja jäätelöt, jotka nautiskelimme kylän ”mummopenkillä”. Pistäydyin myös vastapäisessä pikkupuodissa, siellä oli omenia ja vihanneksia. Ihan sympatiasta ostin kurkun ja punaisen paprikan hintaan 230 ft (73 snt).

Eilen käytiin tarkistamassa talon yläpuolelle kohoava Tiza -”vuori”, kylämme panoraamapaikka. Kaunista oli ja kauas näkyi. Paluu tuttuun tapaan hautuumaan kautta, jonka muovikukat eivät lakkaa hämmästyttämästä. Törmäsimme myös rantakäärmeeseen (elävä) ja kyyhyn (kuollut).

Tämän suurempia ryminöitä ei täällä vappuun kuulu, ei meillä eikä naapurissakaan. Vain haikarat kalisuttavat nokkiaan ja metsäkyyhkyt kujertavat.

Kaikki hyvin talossa ja puutarhassa

Sikeästi nukutun yön jälkeen päivä valkeni puolipilvisenä, mutta kirkastui sittemmin. Lämpötila suomalaisen helteen puolella.

Viinitarha on erinomaisessa kunnossa ja köynnökset hyvin hoidettuja, ainakin maallikon silmään. Kaikki on hyvässä kasvussa ja muutamat paleltuneet uudet köynnökset korvattu uusilla. Ruohokin on ajettu sekä tarhasta että puutarhasta. Uudet hedelmäpuut ovat kaikki kestäneet talven, samoin viikunat. Viime vuoden kvitteneistä pöydällä odotti kahdeksan purkkia hilloa. Uskomatonta, miten täällä kaikki kasvaa nopeasti, kun Suomessa omenapuunkin varttumista saa odotella ikuisuuden. Sanotaanpa Karolysta mitä tahansa, en tiedä, miten tulevaisuudessa selviämme ilman häntä ja Katia. Tosin ilmeisesti Karolykin käyttää ”vuokratyövoimaa” ja toimii itse enemmän työnjohtajana, joten ehkä tällainen järjestely on tulevaissuudenkin ratkaisu.

Tänään rohkaistuin kellariin, siistiä ja säntillistä sielläkin. Tällä kertaa uusi terästynnyrimme oli täynnä viiniä ja loput vuoden -17 sadosta oli lasipullossa. Pullossa on merkinnän mukaan 54 litraa ja terästynnyri oli lähes täynnä. Teräksisestä maistoimme ja minusta se on erinomaista. Hapokasta ja kuivaa. Sitä tuonemme Suomeenkin.

Sen viiden vuoden aikana, mitä olemme täällä olleet, tuntuu, että moni asia on edistynyt. Taloista pidetään parempaa huolta, teitä korjataan, viiniviljelykset kukoistavat. Tarhamme yläpuolisessa rinteessä oli aikaisemmin hoitamaton villiintynyt viinitarha, nyt köynnökset on leikattu ja rikkaruohot poistettu.

Huomenna on vapunaatto, joten kävimme naapurikaupungin Tescossa ruokaostoksilla. Siellä kaikki oli ennallaan, ainoastaan juustokaapin paikkaa oli muutettu.

Pieniä projekteja suunnitteilla. Ostimme Tescosta ”lasuuria”, jolla voisi peittää sisääntulon katon. Ihan samaa sävyä (kastanja) ei löytynyt, kokeillaan mahongilla. Pieniä puutarhatöitäkin voi tehdä, viinikellarin katon pensaassa on kuolleita oksia ja vähän rikkaruohoja kukkapenkeissä, joita kitkeä. Suvin ruusukin on kestänyt talven ja voi hyvin. Pääasiassa tarkoitus on kuitenkin nauttia keväästä ja kesästä, se on ollut Suomessa harvinaista herkkua.

Kevätreissu Tokajiin 26.4.-7.5.2018

Kevät on ollut Suomessa kylmä ja myöhässä. Olemme olleet useana keväänä heti vapun jälkeen Bodrogkeresturissa, vähän vaihtelevissa keleissä. Kerran oli tosikylmääkin ja satoi. Muistan palelleeni. Nyt on luvassa suomalaisittain hellettä. Kun ajoimme illalla talon pihaan, mittari näytti +25.

Viimeisestä automatkastamme tänne on neljä vuotta. Nyt päätimme kokeilla yölauttaa: auto illalla lauttaan, hyttiin nukkumaan ja aamulla ulos laivasta klo 6. Toimi erinomaisesti. Koska ei ole turistisesonki, henkilöautoja oli vain kourallinen. Pääsimme illalla jonottamatta laivaan ja aamulla olimme jo 5.50 tien päällä. Tallinna oli pilvinen ja kolea, +5. Liikennettä oli perjantai-aamuna tuskin ollenkaan. Vettä vihmoi vähän väliä.

Ajelimme Pärnuun saakka aamiaiselle. Löysimme viihtyisän hotellin aamiaistarjoilun (15 eur). Koska luonto niin Suomessa kuin Virossakin on vielä talvihorroksessa, aloimme kytätä hiirenkorvia. Pärnun jälkeen ensimmäiset ja siitä kevät alkoi edetä. Pellot olivat kauniin vihreitä jo Riikan paikkeilla, valkovuokot kukkivat. Puolaan päästyä kevät repesi: omenapuut ja tuomet kukkivat ja lämpötila alkoi pikkuhiljaa kohota.

Yövyimme perinteisesti Bialystokissa Cristalissa. Sen etuja ovat erinomainen sijainti, vartioitu parkkialue, loistoaamiainen munakkaineen ja smootheineen. Olimme niin väsyneitä, että huoneeseen päästyämme kuukahdimme yöunille. Kun aamulla mainitsin, ettemme vakiasiakkaina saamiamme olut/kahvi/teevouchereita jaksaneet käyttää, kun ikä painaa, respan neiti kysyi ikääni. Kuultuaan kehui minun näyttävän nelikymppiseltä, mitä en tietenkään uskonut, mutta varasin oitis huoneen myös paluumatkalle.

Toinen ajopäivä valkeni aurinkoisena. Jos ensimmäisenä päivänä pääsimme nauttimaan hyväkuntoisista nopeista osin nelikaistaisista teistä, toisen päivän ilona ovat hienot maisemat. Teiden kunto on selvästi kohentunut aikaisemmasta. Kuopista ja syvistä ajourista ei ole tietoakaan. Reittimme itäisessä Puolassa kulkee pikkukylien läpi ja on siksi nopeusrajoitusten vuoksi hidas, mutta teitä on todella kunnostettu ja kylät ovat siistejä ja hoidettuja. Kun tähän vielä lisää juuri puhjenneen kevään, emme valita ajomatkaa.

Via Baltica on perempikuntoinen kuin suomalaiset moottoritiet ja siellä vallitsee hyvin samanlainen ajokulttuuri kuin Suomessakin. Puola on vähän toista maata. Mustilla Bemareilla/Audeilla/Mersuilla kaahaavat ovat aikamoisia fakiireja ohituksissaa. Liikenne on kuitenkin hurjastelijoista huolimatta joustavaa. Teiden reunoilla on usein leveä piennar ja katkoviiva, mikä tarkoittaa sitä, että hitaammin ajava väistyy reunaan ja antaa tietä nopeammille. Ohitukset kolme rinnan ovat sääntö ja siihen itsekin tottuu. Kyllä siellä tosin vähän mällätäänkin. Aamun ensimmäisenä tuntina näimme kaksi peurakolaria ja yhden mytyn, jossa oli ojassa kaksi autoa rutussa päällekkäin. Ihmiset olivat ilmeisesti juuri kömpineet ulos, emme jääneet kyselemään. Slovakian puolella nähtiin vielä yksi moottoripyörän ja henkilöauton kolari. Heti sen jälkeen oli omakin ruttu lähellä, nuori mies yritti ajaa eteen kolmion takaa.

Unkarin puolella on jo täysi kesä. Omena- ja kirsikkapuut ovat jo kukkineet, talon pihassa kukassa olivat syreenit, kielot ja pionit. Tuoksu oli huumaava. Nopea silmäys kertoi viinitarhan olevan erinomaisessa kunnossa ja piha-alueiden ruoho leikattu. Viikunat ovat tänä vuonna kestäneet hyvin talven ja oksissa oli runsaasti raakileita. Magnoliakin kukki.

Talossa ei näy talven vaurioita, kaikki näyttää olevan kunnossa. Viileää toki oli sisällä, kun ikkunat ja ikkunaluukut ovat olleet kiinni. Karoly oli onneksi avannut ikkunoita, joten talo tuulettuu ja kosteus häviää lähipäivinä. Uskokaa tai älkää, viinikellariin ei vielä jaksettu. Raportoin viinin laadusta tuonnempana.