Pyöräillen

Aiemmin kylämme läpi Tokajiin jyräsi rekkaliikenne. Se on nyt kielletty, joten pyörällä on mukava ajella ja ihailla maisemia. Meillä on kypärät, turvaliivit ja -viirit, joten ilmeisesti autoilijat silkkaa hämmästystään hiljentävät kohdallamme ja kiertävät kaukaa. Tai sitten täällä ei vain ole ihmisillä niin tuli hännän alla matkoillaan. Eilen ajoimme vielä toisenkin lenkin, Vamosujfaluun. Muodollisesti tavoitteemme oli näkövammaisten kauppa, jossa myydään koreja, keramiikkaa ja mattoja. Sinne palataan vielä autolla. Kilometrejä tuli eiliselle 54.

Jälleen tutussa konditoriassa kahvilla. Eilen tänne tuli toinenkin pariskunta polkupyörillä, paljastuivat kuopiolaisiksi, viettävät lomiaan tässä lähellä kimppatalossaan. Olimme suunnitelleet retkeä Egeriin, mutta he kertoivat, että vanha keskusta on rakennustyömaana, joten siirrämme retken heinäkuulle. 

Pehtoori rouvineen halusi tarjota meille eilen ruokaa, possugulassia ja munkkeja. Siinä tilanteessa ei auttanut nirsoilla, hyvällä ruokahalulla söimme, vaikkemme muuten punaiseen lihaan koskekaan. Ehkäpä tuosta ei maailma saati terveytemme sorru? Ruokaa oli niin paljon, että se riittää täksikin päiväksi. Tuplasynti siis. Olemme lueskelleet Maija Asunta-Johnstonin kirjoja, hän kertoo Varbalogista hankkimastaan pikkutalosta ja puutarhahommistaan. Hänen erityistä suosikkiaan on kvitti (kvitten?) hillo. Tuntui hauskalta, kun Kati toi munkkien kyytipojaksi purkillisen tekemäänsä kvittenhilloa! Hyvää se olikin. 

Nyt pyöräilemme takaisin talolle lyhyempää reittiä, kohta tulevat remonttimiehet.