Eilen kävimme vielä viimeisen kerran sauvomassa, kolmen tunnin lenkki. Tähtäimessä oli yksinäisenä viiniviljelysten keskellä rinteessä sijaitseva pyöreä autio kirkko, Mari Terezia Kapolna. Kohtasimme absurdin näyn: neljä puolalaista motoristia oli yöpynyt kirkolla makuupusseissa ja suorittivat saapuessamme aamu-astangaharjoituksia. Tervehdysten ja kohteliaisuuksien jälkeen jatkoimme matkaa.
Lähitienoilla on muutama hyvä mainitsemisen arvoinen ravintola, yksi niistä Sarga Borhaz. Ruoka oli erinomaista ja hanhenmaksan seuraksi tarjoilijan suosittelema semisweet Pincetöz Muscat Lunel Peter Pantozin tilalta mahtavaa. Kuulimme, että sitä voisi ostaa Tokajista eräästä viinikaupasta, mutta emme löytäneet. Maistelun jälkeen pari muuta sargamuscatelia läksi mukaan.
Tänään onkin sitten edessä kotimatka. Poikkesimme M3 tieltä hieman etelään, kävimme vilkaisenmassa Tisza-järveä ja syömässä. Järvet täällä ovat kyllä aikamoisia lutakoita... Muuten maisema on kaunis: pusta avautuu silmänkantamattomiin jatkuvana eri kasvilajien täplittämänä tasankona ja vuoret kukkulat taas ovat lehtipuiden - ja erityisesti viinitarhojen - peittämiä. Kylät ovat hyvin vahoja ja koska täällä ei ole osuuspankkia, myös kylien arkkitehtuuri on säilynyt alkuperäisenä. Meidän kylässämme samoin kuin monissa muissa on runsaasti taloja myynnissä. Maaseutu tyhjenee täällä kuten muissakin Euroopan maissa. Vähän on kylillä 30-40-vuotiasta väkeä, enemmän mummoja ja pappoja.
Edistys kuitenkin tunkee tännekin. Monissa kahviloissa ja ravintoloissa on wifi ja ainakin kauniisti pyytämällä saa salasanan. Ei siis tarvitse olla uutispimennossa, hesari ja iltapäivälehtien otsikot on luettu joka päivä. Oman kylän kaupungintalossa (aika suureellinen pyyinki) on kahvila, josta saa tavanomaisten virvokkeiden lisäksi kahvia ja hyvää irtojäätelöä. Siellä on lähin nettimme.
Joskus täällä Keski-Euroopassa on keskikesällä sietämättömän kuuma ja sitä vähän etukäteen pelkäsimme. Nyt korkein mitattu lämpötila oli kuitenkin "vain" 31 astetta, joten parjäsimme. Onneksi pikkuinen vuokra-automme oli ilmastoitu. Talo pysyi paksujen (ja kosteiden...) kiviseinien ansiosta miellyttävän viileänä, vasta parina viime yönä olisi ehkä voinut olla kylmempääkin. Ikkunaluukut pitää muistaa sulkea päiviksi, se auttaa.
Pien olemme taas kotona, nauttimassa hirsitalon atmosfääristä. Eiköhän siihenkin totu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti