Tällä kerralla metkustimme lentäen ja vuokra-autolla. yhden kunniakierroksen jälkeen pääsimme kentältä ulos ja reilussa 2,5 tunnissa olimme perillä.
Heräsin aamulla veden kohinaan vesijohdoissa. Naapuri vessassa? Raotin silmiäni: ei mahdollista! Eihän meillä ole vesijohtonaapureita. Kello oli puoli kuusi ja kohina jatkui. Kurkistin ikkunasta. Pehtoorimme siellä olkihatussaan laski pihalla vettä muovipönttöön ja sekoitteli jotain. Nosti lopulta pönikän viilekkeistä selkäänsä, oli menossa ruiskuttamaan viiniköynnöksiämme. Aineella, jonka nimeä en halua tietää.
Uni oli kaikonnut, joimme kahvikupit ja päätimme lähteä aamun viileydessä seitsemältä sauvakävelemään. Suunta viiden kilometrin päähän Tokajiin ja mukavaan kahvilaan, josta sai kahvin lisäksi leivoksiakin. Matka taittui sukkelaan ja kahvi piristi. Päätimme tehdä hieman pidemmän lenkin ja kiertää Tokaj-vuoren. Maisemat olivat kauniit, kukkula oikealla puolella vihreä ja vehreä. Siellä,täällä viinitarhoja, alhaalla kasvoi auringonkukkia, maissia ja ilmeisesti ohraa. Kaislaakin oli, kattotarpeiksi.
Matka olikin salvästi arvioimaamme pidempi, luultavasti yli yhteensä yli 20 kilometriä. Reissumme kesti kaikkiaan viisi tuntia ja päivän kuumuus alkoi verottaa voimia. Jalat olivat väsyneet ja kipeät, kun viimein lampsimme kotikadullemme Felsö utcalle. Tuli mieleen kahden vuoden takainen camino. Rinkat vain puuttuivat.
Toivuttuamme läksimme syöään, aoimme autolla Szerencsiin. Ensimmäinen eteen osunut ruokapaikka kelpasi. Säällistä salaattia, melko pahaa kalaa. Jatkoimme matkaa vielä eteenpäin Tallyaan ja sieltä Abaujszanton kautta Erdobenyeen ja lopulta takaisin tiellä 37. Reitti oli huonoa tietä, mutta maisemat kauniit, ilmeisesti suosittua retkeilyaluetta, niin monta mukavaa taukopaikkaa nähtiin.
Illalla ihmettelimme hedelmäpuita. Kirsikoita, aprikooseja, luumua, päärynää, omenaa. Naapurissa kasvaa ihan rajallamme iso kirsikkopuu, jonka hedelmät ovat suuria ja mehukkaita. Naapuri tarjosi niitä meillekin, sanoi, että saa syödä puusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti