Aurinkoinen ja melko lämmin sää suosi sadonkorjuuta Bodrogházissa. Paikalla lisäksemme Irene, Eeva, Imppu, Suvi, Mikko ja Mikon veli Paavo. Karoly tuli tehtävänjakoon perjantai-aamuna vaimonsa kera. Katilla oli käsivarrellaan korillinen tilamme satoa säilöttynä. Hillotut kirsikat olivat mahtavia, tuhosimme pari purkillista heti ja kotiinviemisiksikin jäi.
Sato herätti meissä epäilyjä: rypäleet olivat jääneet yllättäen melko pieniksi ja osa oli homeessa. Tosin totuus lienee, että ei ole rypäleiden ulkonäköön katsomista. Home paitsi kirkastaa lauluäänen, kuuluu myös viinin valmistukseen. Ainakin jalohome.
Poimimme kaksi erää, kakkoslaatuun kaikki ulkonäöstä välittämättä ja ykköslaatuun kauniimmat, yläterassille menevän käytävän rypäleet. Karoly myrskasi rypäleet, osa mehusta erottui jo tässä vaiheessa vihreän sameaksi mustiksi. Viimeiset mehut irrotettiin puristimessa, ensin polkemalla ja lopuksi vielä männällä puristamalla. Taunon 44 numeron nokialaiset katsottiin parhaiksi puristamiseen, joten hän seisoikin perjantain pääasiassa puristimessa. Perjantai-iltana tynnyrintekijä naapurikylästä toi kaksi uutta tilaamaamme 100 litran tynnyriä. Kauniita! Lauantaina poimimme loput rypäleet, ykköslaatuun. Uusiin tynnyreihin kannettiin jo viiniä tekeytymään, muuten alkuprosessi tapahtuu muovitynnyreissä ja vasta jostain joululta tammisissa. Ensi keväänä on siis paljon jännitettävää: sekä uusien tynnyreiden vaikutus viinin makuun että itse sadon laadun vaikutus. Mielestämme huonomman viinin sokeri oli lähtövaiheessa 19 %, paremman 17,5 %. Korkeat sokerit olisi parempi... Yhteensä tynnyreissä on tavaraa yli 300 litraa, joten emmeköhän pysy viineissä ensi kesänä.
Pihan alapergolan tummat Isabella-rypäleet olivat juuri syöntikypsiä ja minun suuhuni mahtavan makuisia. Pieni rasiallinen on hifistelyä varten matkalaukussakin, samoin herkullisia omenia ja vielä hieman raakoja päärynöitä.
Pidimme myös "yhtiökokousta" lähiajan suunnitelmista. Kielsimme Karolya tekemästä meille enää yhtään palinkaa eikä muitakaan sekoiteviinejä kaivata. Koetimme myös vakuuttaa hänet siitä, että uusiin tynnyreihin ei saa laittaa mitään rautakaupan hapettuvia hanoja, mieluummin lappoamme. Sisätilojen maalausta siirretään, sillä kukaan ei ehdi valvomaan hommaa ja sattumalta kuulimme termin "lasikuitutapetti"... Keittiötä pitäisi lähitulevaisuudessa kohentaa toimivampaan suuntaan ja eteiseenkin pitäisi saada säilytystilat järkevämmiksi.
 |
| Anna Vendégház -majatalo |
Matka oli siis kaikin tavoin onnistunut. Norjalainen lensi tarkalleen aikataulussa ja kenttämanööverit sujuivat rivakasti. Yövyimme Annassa, mikä sopi meille mainiosti. Uni maittoi, etenkin viime yönä korjuupäivän jälkeen. Perjantaina kokkasimme yhdessä unkarilaisittain monnia ja persiljaperunoita, lauantaina haimme kanaa, sienisoosia ja pastaa Lebujista. Jälkiruoka löytyi kädenojennuksen päästä viiniköynnöksestä – paitsi perjantaina nautimme kastanjapyrettä sekoitettuna rahkaan ja kermavaahtoon höystettynä Katin kirsikkahillokkeella. Nam.
Nyt jäämme odottamaan toukokuun kymmenettä ja seuraavaa matkaa tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti