Hellettä!

Bialystokista poistuminen ei sujunut kuin strömsöössä. Navigaattorin äijä ei tiennyt, että ulosmenotie on remontissa. Pahat aavistukset heräsivät heti lähdössä, laite ajatti kummallisten pihojen kautta. Päädyimme keskelle tietöitä, poliisi oli vastassa. Kaunis hymy, valittelu, että ollaan muualta (mikä leinee ollut poliisillekin itsestäänselvää). Nuori konstaapeli tuli kertomaan, että on tehtävä uukkari ja sitten takaisin, sen jälkeen oikealle ja vielä kerran oikealle. Unohdettiin kysyä, että mistä. Lopulta vastaan tuli kuitenkin viitta Lubliniin, se oli oikea suunta!
Loppumatka sujui helpommin. Puolan liikenteestä meitä oli varoitettu: nopeusrajoitukset ovat rajoittuneille ja ohituksissa väistövelvollisuus kuuluu ohitettavalle ja vastaantulijalle. Opimme kuitenkin joutuin maan tavoille ja noudatimme samaa periaatetta. Liikenne oli yllättävän sujuvaa, kun siihen tottui. Ison liikennetiheyden maissa ei ole varaa suomalaiseen jäykkäniskaiseen liikennekulttuuriin.
Maanatai-iltana saavuimme tilalle pienessä sateessa. Silti lämmintä oli vielä yli 20 astetta. Noudatimme talon perinteitä: kävimme laskemassa kellarin tynnyristä kannullisen virkistävää viiniä ja kipusimme laseinemme viinitarhan läpi talon yläterassille ottamaan maiseman haltuun. Olimme tyytyväisiä näkemäämme. Talossa ei ole myöskään valittamista. Tilaa on enemmän kuin kuvittelimme, kaikkea tarvittavaa löytyy. Puutarha on kaunis, pehtoorimme Karoly kävi eilen ajamassa nurmikonkin. Pikkuhiljaa otamme talon haltuun.
Eilen kävelimme kylässä ja sen ympäristössä. Kylä on viehättävä, talon ympärillä kolme kirkkoa, lähin melkein kadun toisella puolella. Kellojen kumina on tullut tutuksi. Kylässä on myös viinikellareita, joista aiomme käydä suorittamassa maistelun jälkeen tuliaisostoksia. Omaakin tuotetta on toki tarkoitus tuoda mukana.
Tänään ajelimme lähikaupunkeihin, nyt olemme Sarospatakissa. Nämä ovat muutaman tuhannen asukkaan pikkutaajamia, mutta viehättäviä puistoineen ja vanhoine taloineen. Helle jatkuu!