Saavuimme Tallinnaan aikataulun mukaisesti klo 9.30, nautittuamme laivalla tukevan aamiaisen. Laivasta ulospääsyyn ei mennyt monta minuuttia ja navigaattori ohjasi meidät rivakasti Pärnu maanteelle. En ole Tallinnan laitamia aiemmin nähnyt, mutta Nömmen hienot funkkistalot mäntymetsikön siimeksessä olivat hienoja.
E67 eli Via Baltica on Viron puolella Tallinnan jälkeen hyväkuntoinen, matka sujui rivakasti Pärnuun ja siitä rajan yli Latviaan ja Riikaan. Tie kulkee Latviassa lähellä merta, mutta se näkyy vain Jurmalan kohdalla. Liettuan puolella tiessä on todella syvät paripyörien urat, mutta muuten tie on kunnossa.
Nopeusrajoitusten ymmärtäminen on hieman vaikeaa, liikennemerkkejä sitä osoittamaan on vähän ja etenkään rajoituksen päättymistä ei kerrota. Sen tietää siitä, kun rekat yrittää ajaa päälle. Tai navigaattorista, joka sen kyllä näyttää tietävään. Äijä hokee koko ajan, että huomio tai vaarapaikka!
Maisemat olivat matkalla keväisen kauniit ja maaseutu siistiä, hoidettua. Ei merkkiäkään vanhasta sosialismin ajan välinpitämättömyydestä.
Kiinnostavinta oli yrittää bongata ensimmäiset hiirenkorvat. Ja löytyiväthän ne, Liettuasta, Bauska-nimisen kylän kohdilta. Lämpötila kipusi aamun ja Tallinnan alle kymmenestä Puolan kahteenkymmeneen. Kevään seuraaminen 800 km matkalla auton ikkunasta oli hienoa.
Majoituimme Puolan Bialystokiin, suunnilleen matkan puoliväliin. Tämän päivän ajo oli lastenleikkiä, huomenna on arkiliikenne ja hitaammat väylät. Slovakian teistä on jo varoitettu, ne ovat huonokuntoisia. Illalla kuitenkin toivomme olevamme ehjinä perillä Bodrogkereszturissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti