Aamulla caminolle klo 7.30. Reitin löytäminen oli vaivatonta, sillä se kulki hostellimme oven edestä teollisuusalueiden läpi Portugaleteen. Sade alkoi melkein heti, ensimmäiset kymmenen kilometriä kuuroina, loppumatkan jatkuvana. Onneksi ei ollut kylmä. Tuuli tarttui viittaan, mutta muuten se suojasi hyvin.
Portugaletessa ylitimme UNESCOn maailman perintökohteisiin kuuluvan Puente Colganten sillan tällaisella vaijerien varassa roikkuvalla cabiinilla (ylityksen hinta 35 snt).
Portugaletesta matka jatkui ylämäkeen - tosin vaeltajan vaivoja säästi liukuhihna, jollaisia näkee yleensä lentokentillä. Sillan A. Eiffelin suunnittelemat teräsrakenteet näkyvät taustalla.
Matkaa päivälle tuli jotain 22 ja 30 km väliltä. Edellinen on oppaasta ja toinen puhelimen askelmittarista, jonka matkamääritys perustuu gps:ään. Askelia kumminkin yli 35 000.
Yösijan Pobenasta olimme varanneet eilen puhelimella Mugarri -nimisesta apartementoksesta (60 eur, oikein mukava). Albergue aukeaa vasta loppuviikosta. Ruokaa saa täällä vain lounasaikaan, mutta onneksi olimme perillä hyvissä ajoin, yhden tienoilla. Tästä eteenpäin käynnistyy sitten normaali albergue-elämä joukkomajoituksineen etc.
Muita vaeltajia on todella vähän, joten jos kaipaa seuraa ja yhteisöllisyyttä, kannattaa mennä ranskalaiselle reitille. Tänään olemme nähneet tien päällä vain kaksi vaeltajaa ja tässä kylässä muutaman lisää. Maisemat sen sijaan ovat upeammat verrattuna ranskalaiseen. Atlantti oli tänään sininen ja aallot kohtalaiset.
Edelliseen vaellukseen (2011) verrattuna muuttunut on myös nettiyhteyksien yleisyys. Täällä sai wifi-salasanan ennen avainta. Voihan olla, että jatkossa olemme vähän enemmän pimennossa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että Suomeen ei saada uutta hallitusta tietämättämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti