Aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Söimme omat eväät ja naapurikuppilasta maitokahvit. Portaat reitille johdattivat suoraan huikeisiin näkymiin, Atlantin jyrkälle ja korkealle rantapenkereelle. Reitti oli osittain betonoitu, osittain luonnon polkua, väliin kapeaakin. Ruuhkaa ei ollut, yhteen vaeltajaan törmättiin.
Kausi ei ole oikein vielä alkanut, mutta ilmeisesti eilisen sade on staassannut väkeä, joten Castro Urdialesin 16 sängyn Albergue tuli täyteen. Olimme kuitenkin perillä jo kahden maissa, joten saimme vierekkäiset alasängyt. Loppumatka majoitukseen oli hieman harhailua, mutta ystävällinen rouva neuvoi kädestä pitäen perille.
Kaupunki näyttää suositulta lomakohteelta, se levittäytyy pitkän hiekkarannan myötäisesti. Ajankohdasta johtuen rantabulevardilla näyttää liikkuvan pelkkiä eläkeläisiä.
Jalat ovat kestäneet toistaiseksi hyvin. Ei rakkoja, ei rasitusvaivoja. Huomenna matkaa kertyy kolmisenkymmentä kilometriä, joten jää nähtäväksi... Lähes kymmene kiloa ylimääräistä painoa vaikuttaa selvästi.
Kuvia myöhemmin, kun pääsemme wifin äärelle.
Reittimerkintöjen puutteellisuudesta oppaissa mainitaan usein. Oletteko usein joutuneet turvautumaan GPSään, vai onko teillä mukana sellaista? Ilmeisesti isommat kaupungit ja taajamat ovat reittimerkinnöiltään heikompia? Maisemat ovat todella kauniita!
VastaaPoistaMuutaman kerran käytettiin kännykän GPS:ää. Kaupungeissa on hyvin vähän merkkejä, mutta ihmiset neuvovat mielellään reitille. Merkkejä muualla on vaihtelevasti, välillä heikosti ja vaikea havaita, joten on oltava tarkkana. Netiistä löytyvä Norten opas on aivan liian ylimalkainen, kannattaa hommata kunnon opaskirja.
VastaaPoista