Pustan reunamilla

Kylämme sijaitsee vuoriston ja pustan välimailla, talo rinteessä, kylän korkeimmalla kohdalla. Tästä etelään aukeaa pusta, peltoa silmänkantamattomiin, kuin meri. Tällä hetkellä väriä tuovat auringonkukkapellot. Takana ovat korkeat kukkulat ja lehtimetsät tammineen. 

Eilinen pyöräilyretki suuntautui pustan tuntumaan, reilut 60 km maalaismaisemia. Poikkesimme Szerencsiin huilaamaan, kylpylän kahviosta sai kahvia ja jäätelöä, ulkopöydän hinasimme varjoon. Paikalle pyrähti myös unkarilainen pyöräilyporukka, keski-ikäistä väkeä. Kylpylän ulkopuolella jalkakäytävällä oli "portti", josta suihkutettiin vesisumua jalankulkijoiden virkistykseksi. Etenkin pikkupojat kastelivat siinä vaatteensa litimäriksi. Piti meidänkin testata. Lähtiessä poikkesimme jälleen BonBonin tehtaanmyymälään ja ostimme kilon tummalla suklaalla kuorrutettuja hillottuja appelsiinin ja sitruunan kuorisiivuja. Must ja nam! 

Kotimatkalla kävimme tutustumassa Tarcalissa sijaitsevan Grof Degenfeldin viinitilan/hotellin/ravintolan ruokalistaan ja palasimme suihkun jälkeen syömään. Maistui, jälleen kerran ja tilan viinejäkin sai maistaa ja valita ruuan seuraksi suunmukaisimman. 

Tänään Budapestiin Egerin kautta. Päätimme valita reitiksi vuorten (täällä vähän matalammatkin kukkulat ovat vuoria) halki kulkevan serpentiinitien, joka on karttaan merkitty koko matkaltaan näköalatieksi. 

Viinitilan rakennuksia. Puupinoissa tammilautaa, josta syntyy viinitynnyreitä. 

Antiikin (ja roinan) pauloissa

Tämä Bää-äää pääsee koristamaan pääsiaispöytää.

Joka kuun ensimmäinen sunnuntai on pyhitetty antiikkimarkkinoille Miskolcissa. Sadat myyjät ympäri Unkaria ja naapurimaitakin täyttävät myyntikojuillaan kävelykadun ja sen poikkikadut. Tarjolla on lähes kaikkea - paitsi ei juuri huonekaluja tai muuta isompaa tavaraa. 

Hienoja vanhoja pellavaisia tekstiilejä on tarjolla valtavasti ja taas läksi mukaan neljä metriä kapeaa karkeaa pellavakangasta. Hinnat eivät (vielä) päätä huimaa, mutta huomasimme jo aamulla, että myös jälleenmyyjät olivat asialla. Erilaisia metalliesineitä työkaluista astioihin on paljon, samoin tietenkin keramiikkaa ja lasia, taidetta ja kirjoja unohtamatta. Ihmisiä onneksi ei ole ikäväksi tungokseksi asti, joten kaikkea pääsee hypistelemään. Suurin pulma ja rajoitin on se, miten tavarat saisi Suomeen - saati se, että mitään emme tarvitse, kaikkea on jo muillekin jakaa. Mutmut...

Kuumuus oli kaikessa kiertelyssä suurin haitta, mutta neljä tuntia urakoitiin, välillä piti tosin syödä ja kahvitella. Saahan tästä taas vähän suoritetta Heiaheiaan! 

Pitkä retki pyörällä

Lauantai-aamuna pyöräilimme ensin Tarcaliin moikkaamaan Karolya ja Katia. Eihän siitä palinkatta selvitty...

Jatkoimme sieltä tien 37 yli, Madiin ja edelleen Tallyaan, Abaujszantoon ja sieltä laaksossa tammien varjossa kiemurtelevaa tietä Erdöbenyeen (sori kaikkien ylämerkkien puute) ja lopulta kotiin. Reitille tuli pituutta lähes 60 kilometriä, mikä tuntui kihelmöintinä peräpäässä. Pyörät toimivat hyvin, toivottavasti pysyvät jatkossakin tallessa ja kunnossa! 

Autoilijat ovat huomaavaisia, eivät ohita liian läheltä ja muutamat kilpapyöräilijät jopa moikkasivat! Taidamme sittenkin olla vähän outo ilmiö näillä kulmilla.

Alkuillasta oli pakko päästä hemmotteluun hyvän ruuan äärelle, siispä Madiin ja Gusteauhun. Taaskaan ei petytty, kermainen vihannekeitto, tomaattialkuruoka ja ankka sekä kissakala olivat mahtavia ja aterian kruunasi paikallinen "naapurin lehmän maidosta" tehty pannacotta sesongin hedelmillä. 

Sarospatak

Eilinen pitkä pyörälenkki painoi vielä pakaroissa, joten päätimme palata Sarospatakiin autolla. Katselimme linnaketta ja kävimme museossa ihmettelemässä Itävalta-Unkarin mennyttä suuruutta. 

Päivän kuumimmaksi hetkeksi siirryimme Termaliin, paikalliseen kylpylään. Alueella on viisi eri allasta, kaikille kaikkea. Myös veden lämpötila vaihtui altaan mukaan, 30 ja 36 asteen välillä. Lämpimimmässä istuivat vanhimmat, osaan allasta kuului myös auringonpaahteelta suojaava katos. Koska oli arkipäivä, tungos ei ollut ankara - jonkin verran ikäihmisiä, mummoja lapsenlapsineen ja nuorisoa. Jälleen saimme ihailla unkarilaista kylpyläkulttuuria. Vedessä sanamukaisesti lillutaan, istuskellaan seurustelemassa. Kilot kannetaan kainostelematta. 

Kylpeminen nälättää. Keskustassa osuimme samaan villiviinin kattamaan ravintolaan kuin viime kesänäkin. Sokkona otimme lounaan: paikallista valkosipulikeittoa ja ilmeisesti myös unkarilainen erikoisuus, kananlihalla täytetty lettu, joka oli vielä leivitetty ja uppopaistettu. Ei kevyttä, mutta kylläkin maukasta. Illalliseksi riiti kotona hedelmät, ihania persikoita ja vesimelonia sekä saksanpähkinöitä viime syksyn sadosta. 

Sää on helteinen, lämpöä on luvassa koko loppuajaksi. Huomenna on jälleen pyöräilypäivä. 

Pyöräilyä

Keskiviikko-aamuna satoi kuten säätiedotus oli luvannutkin - loppuviikolla onkin sitten luvassa hellettä, yli kolmekymmentä astetta. Siispä asioille Szerencsiin. 

Szerencsin kylpylä. 

Puolilta päivin taivas aukeni ja iltapäivällä polkaisimme Sarospatakiin pohjoisen suuntaan. Pieni kaupunki, linna ja linnoitus, kirkkoja. 

Tie kulkee monen pikkukylän halki, yhteen suuntaan 27 km. Kirkkoja piisaa, joka kylässä kaksi tai kolme. Olaszliszka on lukuisista kylistä köyhin, näkyy olevan iso romaniyhdyskunta rapistuvissa taloissaan. Jostain luin, että kylässä oli "vallan vaihtumisen" jälkeen seudun korkein työttömyysprosentti, muistaakseni 80. Nytkin miehet kuljeskelevat päivällä kaduilla, joten työtä ei liene kaikilla. Pääosin kylät ovat kauniita ja pihat hyvin hoidettuja kasvimaineen ja runsaine kukkaistutuksineen. Ihailen perinteisiä vanhoja "pitkiä" unkarilaistaloja, joiden toisella pitkällä sivulla on talon mittainen kuistikatos. Nykyään rakennetaan toisin, kaksikerroksisia eurooppalaistyylisiä kivitaloja. Kylien rakenne poikkeaa meikäläisestä. Talot ovat tiiviisti yhdessä rykelmässä, kylää halkovaa tietä reunustamassa ja pellot sitten kauempana. Meillä taas talo on usein peltojen keskellä yksinään. Maaseutu autioituu täällä kuten muuallakin Euroopassa - ja meillä Suomessa. Talojen ikkunoissa näkee paljon ELADO -kylttejä. Mökin saattaisi saada täältä edullisesti...

Pyöräily (54 km) oli melkoinen urakka, sillä menomatka oli loivaa ylämäkeä ja tiukka vastatuuli paikoin navakka. Tiekin oli osittain "paikka paikan päälle" -asfalttia. Paluu sujui helpommin, tosin iltapäivällä myötätuulikin ehti jo tyyntyä. Käsivarret kärähtivät. Ehkä tänään autoilua, kylpylään? 

Kylmyyttä pakoon!

Suomen alkukesä on ollut hyinen, niinpä jaksoimme odottaa heinäkuun alkua, kun tiesimme, että Bodrogkereszturissa odottaa lähes takuuvarma lämpö ja valo. 

Norjalaisen halpalennolla sujuvasti Budapestiin ja siitä jo tutuksi tulleen Sixtin Corsalla talolle yön pimeydessä. Pilkin koko matkan, navigaattorin herra koitti pitää hereillä. Hyvin päästiin talolle ja heti pehkuihin. 

Aamulla klo kuusi heräsimme ulkoa tuleviin ääniin. Karoly ei ollut tiennyt tulostamme, käynnosti pihalla sirkkelin ja alkoi pieniä kuukausi sitten kaatunutta aprikoosipuuta pilkkeiksi. Lopulta nousimme moikkaamaan - K. puhui jälleen paljon ja me ymmärsimme taas vähän. Käymään kutsui, sen tajusimme. Pitänee jonain päivänä polkaista hänen tiluksilleen Tarcaliin. 

Kaivoimme pyörät esille ja polkaisimme Tokajivuoren ympäri tuttuun konditoriaan leivoskahveille ja nauttimaan wifistä. 

Sitten menemme kauppaan hommaamaan aamupalatarvikkeita tuleviin aamuihin, vihanneskaupasta jo ostimme pussillisen tuoreita hedelmiä, aprikooseja, neltariineja ja päärynöitä. 

Siinä tärkeimmät, nautimme lämmöstä, pienestä liikunnasta ja kauniista maisemista tulevan viikon ilman aikatauluja ja suuria suunnitelmia.