Stendahlin syndroma Chagallista

Pääsimme sittenkin sekä Matissen että Chagallin museoon. Otimme bussin kauimmaiseen ja laskueduimme sieltä mäkeä alas seuraavaan. Matissen museo sijaitsee hänen vanhassa kotitalossaan. Teokset eivät tehneet suurta henkilökohtaista vaikutusta, vaikka ei pahaa sanaa niistä. Jotkut olivat - seesteisiä. Talo oli hieno, saattoi kuvitella hänet niihin huoneisiin. Vanhemmiten hän alkoi kärsiä tules-vaivoista ja niinpä naispuoleiset assistentit asettelivat Matissen leikkaamia kuvioita suurille kankaille, mestarin ohjeiden mukaan. Chagall sen sijaan kolahti. Ytimen muodostaa 17 suurta raamattu-aiheista teosta 60-luvulta. En ollut oikeastaan koskaan tajunnut, että hän työskenteli niinkin myöhään. Nykyään hurmio iskee aika harvoin, mutta nyt iski. Lisäksi katsoimme filmin, josta paljastui henkilöhistorian lisäksi myös vähän hänen työskentelytapaansa. Töissä on loputtomasti katsottavaa, paljon (uskonnollista?) symboliikkaa, hienot kirkkaat värit, kiinnostava vähän epäortodoksinen sivellintekniikka. Koska itseni pitäisi pikkuhiljaa valmistautua elokuun näyttelyyn "Elämää taiteessa", sain paljon ajateltavaa. Hieno taiteilija, jonka intohimo maalaamiseen säilyi kuolemaan saakka. Pistäydyimme myös Cannesissa. Paljon merkkiliikkeitä, rantabulevardi oikeastaan aika vaatimaton - tai einyhtä hulppea ja avarakuin Nizzassa. Kuulut palmut nähtiin, latvatupsu oli kovin kutistunut. Hyvä mieli jäi koko reissusta, seutu on visiitin väärti. Julkisilla pääsee kätevästi ympäristöön, ruoka on kelvollista joskin kotimaata kalliimpaa ja ilmasto kesäkuussa sopiva pohjoismaisellekin.