Lomalla Nizzassa - ja vähän ympäristössäkin

Ei ole Nizza suuresti muuttunut 15 vuodessa. Asutus on laajentunut ympäröiville kukkuloille ja entiset hiekkatiet lähikyliin on asfaltoitu. Täkäläiset eläkeläisrouvat ovat yhtä ruskeita ja kurttunahkaisia kuin ennenkin. Turistilaumat seilaavat Enkelten bulevardilla kalvakoina ja pyylevinä. Sesonki ei ole vielä kuumimmillaan, paikalla ovat vain eurooppalaiset eläkeläiset. Suomalaisiin törmää tämän tästä. Seurueeseemme kuuluu yksi kaksivuotias, joten se määrittää jonkin verran tekemisiämme. Junalla on ajeltu ensin Mentoniin, jossa kahlailtiin rantavedessä ja sitten Monacoon, jossa merimuseon kymmenet akvaariot ja niiden oudot elävät jaksoivat kiinnostaa juuri sopivasti. Me aikuiset taas ihmettelimme sataman ökyveneitä - ihmettely kun kuuluu turistin velvollisuuksiin. Me aikuiset yritimme Foundatin Maeghtiin, mutta siellä oli näyttelynvaihto menossa ja vain yksi sali ja puutarha auki. Vaikuttava paikka se oli silti. Läheinen St Paulin kylä on muuten viehättävä, mutta toimii nykyisin vain turismin ehdoilla: ravintoloita, matkamuistoja ja gallerioita, joissa myydään "taidetta". Myös Chagallin museoon kävimme pyrkimässä, mutta tietenkin päivänä, jolloin se oli kiinni (ti). Päädyttiin nykytaiteen museoon, josta pidimme. Tiivis sopivan kokoinen ja kiinnostava kokoelma. Olimme siellä toisenkin kerran, lapsenvahteina, että vanhemmatkin pääsivät katsomaan näyttelyn. Tällä kertaa tutustuimme ulkotiloihin ja puutarhaan. Pienellekin riitti ihmettelemistä, vaikka tärkein oli teräksisen suihkualtaan pohjalle ruostuneiden kaljapullonkorkkien jättämät jäljet. Residenssimme sijaitsee rannalla, mereen päästäkseen tarvitsee vain ylittää bulevardi. Käymme joka aamu uimassa, muuten olemme nauttineet merestä lähinnä ikkunasta katsellen. Auringonotto ei kuulu harrastuksiimme ja onneksi se nykyään on lähes kiellettyäkin. Täällä on kyllä paljon niitä, jotka eivät sitä tiedä. Vielä muutama päivä, ehkä yritämme vielä päästä sinne Chagallin museoon ja ehkä Matissenkin ja Cannesissakin voisi käydä.