Biennale oli pienoinen pettymys. Nykytaide on näemmä pääosin videota, installaatioita tms ei-perinteistä kuvataidetta ja sitä on vähän vaikea lähestyä. Kun saapuu videotilaan, ei tiedä, milloin esitys on alkanut ja kauanko se kestää. Kultaisen Leijonan voitti videoteos "The Clock" joka oli kooste vanhoista mustavalkoisista elokuvista leikatuista pätkistä, joissa keskiössä oli kelloaika. Tauno Palokin vilahti. Teoksen kokonaiskesto oli 24 tuntia ja katsellessamme filmien kello liikkui ajan kulun mukaan. Osuimme puolen päivän aikoihin. Maalauksia ja valokuvia oli oikeastaan vain isossa Italian paviljongissa. Ensivaikutelma oli, että kyseessä on jonkin oppilaitoksen lopputyönäyttely, mutta oikeasti se oli kokoelma kymmenien italialaistaiteilijoiden töitä. Joukossa oli hienojakin, mutta kaikenkaikkiaan ihan liikaa, että kukaan olisi oikein noussut esille.
Biennalessa parasta oli oikeastaan Arsenalen alueen arkkitehtuuri ja kaupungilla olevat sivunäyttelyt. Nyt voinee taas pitää muutaman välivuoden ennen seuraavaa biennalea.
Sää suosi, lämpöä oli 25 astetta päivällä. Poikkesimme myös sekä Muranossa että Buranossa. Muranossa oli lasia lasin jälkeen. Onneksi en ole perso sille krumeluurille. Buranolaiset talot olivat riemunkirjavia väritykseltään - jopa niin, että epäilytti, josko niitä maalataan turistien houkuttelemiseksi, niin hurjia värejä siellä oli käytetty. Pitsiäkin oli, en ostanut. Sen sijaan buranolaisia pikkuleipiä ostettiin, ne ovat hyviä.
Venetsia on aina vierailun väärti. Viisi päivää riittää hyvin ja syksy tai kevät ovat hyvää aikaa, ruuhka ei ole niin sietämätön. Nyt ihmisiä kuhisi San Marcon ympäristössä, mutta kauempana oli melkein autiota.
 |
| Burano |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti