Aika alkaa sumentaa muistoja. Arki on palannut ennalleen, ei niin kovin paljon muuttuneena. Väkivallan, rasismin ja vihan lisääntyminen on muuttanut arkiajatteluani kenties enemmän kuin vaellus ja se lienee luonnollista. En lähtenyt etsimään viisautta, ainoastaan pysähtymistä ja pistettä katsoa vähän kauemmas.
Muistot nousivat pintään eilen kootessani kuvia yhtä esitystä varten. Illalla tuli lisäksi FST:ltä viimeinen osa vaelluksesta kertovasta sarjasta. En oikein syttynyt kertomistavalle, mutta jokaisellehan vaellus on yksityinen ja oma.
Pikkuhiljaa olemme alkaneet miettiä jatkoa; ehkä Via Podensis eli Ranskan puoleinen osa reitistä olisi kiinnostava. Sen pituus on sama kuin Camino Francaisin, mutta maastoltaan vaativampi. Majoitusta ei ole myöskään tarjolla aivan yhtä tiheästi. Ehkäpä vuonna 2013?
Sain postissa ensimmäisestä majapaikastamme kiitokseksi eräästä käännöksestä kortit, joissa oli tekstejä pyhiinvaelluksen eri vaiheisiin. Kotiintulon jälkeiselle ajalle sanottiin: "where-ever you go, you always take along yourself".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti