Aamun ensimmaiset kilometrit ovat aina parhaat: ei koske mihinkaan, ei vasyta eika ole nalka. Kolmen tunnin vaelluksen jalkeen pysahdytaan kahville, jos kohdalle osuu sopiva kyla. Viimeistaan puolilta paivin koetetaan saada taas jotain syotavaa, valitettavan usein sekin on bocadillo (patongin patka kinkulla ja juustolla tai munakkaalla).
Viimeiset kilometrit saavat miettimaan, mita hittoa teen taalla.
Albergueita on 5-15 km valein, niita yllapitavat kunnat, yksityiset, kirkko, luostarit tai vapaaehtoiset. Ensimmaiseksi ilmoittaudutaan ja saadaan vaelluspassiin leima (niita keraillaan...). Sitten valitaan sopiva vuode, alasangysta, jos vain suinkin mahdollista, silla ylapunkkaan kapuaminen kay voimille ja on vaikeaa, silla aina sinne ei ole tikkaita. Naiseudesta on etua, silla olemme vahemmistona ja paasemme todennakoisemmin suihkuun jonottamatta ja lamminta vetta riittaa pidempaan. Sitten pyykille - tosin emme pyykkaa joka paiva, villaiset paidat kestavat haisematta useamman paivan ja sukkia on useampi pari. Pesun jalkeen huolletaan jalat: teipataan, ilmastoidaan rakot, voidellaan huolellisesti. Venytellaan. hetki lepoa, kenties torkut ja sitten metsastamaan supermercadoa, josta haetaan paivallis- ja aamiastarpeet. Saksalainen Peter on ollut taalla ennenkin ja on erikoistunut opastettuihin retkiin lahimpaan markettiin. Valiin menemme ravintolaan nauttimaan pilgrim menun, jonka hinta vaihtelee 9-15 e valilla ja sisaltaa 3 ruokalajia. Ei mitaan ihmeellista, mutta maha tulee tayteen ja gourmet-matkat ovat erikseen.
Tieta riittaa.Toistaiseki maisema kumpuilee, ensi viikolla olemme mesetalla, joka on tasaista. |
Mistähän viimeinen päiväkirjamerkintä tuli? Varmaan matka jatkuu Burgosiin päin.
VastaaPoistaJaksamista reippaille jaloille
Toivoo Eila