sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Caminolla on monenlaista kulkijaa

Kanssakavelijat muodostavat mielenkiintoisen joukon erilaisia ihmisia.
Kansallisuuksista tavallisin on (paasiaisviikon ulkopuolella) saksalaiset. Siella suosittu tv-koomikko on askettain julkaissut kirjan vaelluksestaan (10 pv, yopyi hotelleissa, sanoivat saksalaiset) ja vaittaa, etta kukatahansa pystyy suoriutumaan caminosta. Myos niinkin erikoisesta maasta kuin Etela-Koreasta on useampia vaeltajia osunut tiellemme, meille ei ole selvinnyt syy heidan innostukseensa. Me suomalaiset olemme suuri harvinaisuus ja heratamme aina ihmettelya. Olemme tavanneet muutaman maanmiehemme - heistakin osa oli malagansuomalaisia.
Erikoisia tyyppeja on liikkeella paljon.
Englantilainen Peter vaeltaa viidetta kertaa, viiden vuoden valein. Han on aloittanut viisikymppisena ja on nyt siis 70v. Kova kulkemaan: heraa aamulla viidelta, pakkaa tavaransa ja lahtee liikkeelle. Nukkuu vaelluskamppeissa, nukahtaa kahdeksalta. Vaelluksen lopuksi lukee suurennuslasin avulla edellisen viikon sanomalehtea.
Xavier USA:sta on kulkenut koko matkan kanssamme. Kolmissakymmenissa, telttailee saan salliessa. Sai heti matkan alussa pahat rakot ja on taittanut siita saakka matkaa crockseissa. Talla hetkella liikkuu englantilaisen hengenheimolaisensa kanssa.
Eras ranskalainen heppu on erikoistunut roskien keraamiseen reitin varrelta. Nayttaa itsekin aikamoiselta raparipalta.
Reliegosissa tapasimme norjalaisen perheen. Eivat kylla ilm. alkuperaiskanssa, olivat niin tummia. Perheeseen kuuluivat aidin ja isan lisaksi 2-vuotias ja 3-kuinen lapsi. Olivat aloittaneet samasta paikasta kuin mekin. Toinen vanhemmista tyonsi karryja, joissa lapset olivat ja toinen veti karrya, jossa oli tavarat. Liskasi kantamuksia viela selassakin. Heidan matkatavaransa olivat ihailtavan hyvassa jarjestyksessa, karryissa lapinakyvissa muovilaatikoissa. Lapset vaikuttivat tyytyvaisilta eika vanhempienkaan kaamit olleet palaneet. Lehtikuvaajat kavivat katsomassa perhetta alberguessamme.
Yhtamatkaa kanssamme on kulkenut myos argentiinalainen nuori mies. Ei puhu englantia, mutta sai selitetyksi, etta on karsinyt lahes alkumatkasta saakka pahasta saaren tendiniitista ja joutunut pìtamaan sairaspaivia. Tormasimme haneen taas eilen, kulkee ontuen sauvan kanssa mutta ilmeisen sinnikkaasti on paattanut paasta perille.
Ymparille muodostuu vaeltaessa eraanlainen perhe, joita tervehditaan kuin vanhoja tuttuja tavatessa. Samat naamat vilahtelevat tuon tuosta, vaikka aina on niitakin, joihin tormaa vain kerran.
Nyt olemme jo niin loppumatkassa, etta sekin alkaa nakya vaeltajissa. Mietitaan lentoja kotiin yms. Mekin varasimme tanaan paluulennon, tulemme 10.5. Madridin kautta.
Nyt vietamme vappupaivaa Sarriassa, perille on noin 110 km. Aamun oli hieno vaelluskeli, aurinkoistakin, ei satanut. Juhlan kunniaksi otimme alberguesta oman huoneen!
Viimeinen vaellusviikko alkaa huomenna. (Kuvia ei saa taaskaan ladattua, mutta ehka lataamme niita viimeistaan kotiin paastyamme).

5 kommenttia:

  1. Hei
    näitä teidän kuulumisia on kiva lukea. Tietenkin siksi että tietää mitä teette ja miten matka sujuu ja etenee, mutta myös siksi että tässä koko ajan miettii kuinka itse pärjäisi, jaksaisiko: jaksaisiko jatkaa kun kävely käy jalkoihin, tai tuntuu yksitoikkoiselta ja matka tuntuu toivottoman pitkältä. Toisaalta taas tuntuu että olisi mahtavaa tehdä jotain noin aidosti erilaista kuin mitä on ikinä tehnyt. Voikaa hyvin. t.Hanne

    VastaaPoista
  2. Hilpeää loppumatkaa. Koettakaa pysyä terveinä ja hyvällä mielellä (niinkuin uskon tapahtuvankin). MerjaT

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä loppukilometreille! Joka päivä olen käynyt katsomassa teidän etenemistä. Terkkuja pojilta kans. t.Hanna

    VastaaPoista
  4. mielenkiintoista ollut lukea,aivan kuin ite ois päässyt kurkistelemaan reitille. varmasti ainutlaatuinen kokemus.älkää vaan saako kantapään plantaari faskiittia ja luupiikkiä,mulla on nyt ilmeisesti em eli ei tulis vaelluksesta tällä kantapäällä tällä hetkellä mitään,kantapiikkityynyt hain apteekista ym hoitoja heti kyllä tuli mieleen teidän pitkä vaellus siellä. tsemppejä ja iloa loppumatkalle ja TERVETULOA KOTIIN t. maarit

    VastaaPoista
  5. Vähän aikaa mietin tuota "saaren tendiniitista" että ettehän te missään saaressa ole... tendiniitti olis mun puolesta voinut olla ihan mikä tahansa mäkäräinen ;) ...sitten tajusin, että ääkköset puuttuu! Lisää kahvia...
    Sattui juuri silmiin vuoden 2003 Tieteen Kuvalehdestä juttu pyhiinvaelluksista ja piti tulla heti katsomaan teidän kuulumisia!
    Voihan olla tummia norjalaisia - Rauskikin on suomalainen!
    Oikein hyvää loppumatkaa!
    -Tuire

    VastaaPoista