Yöllä heräsin taas miettimään nilkan kestämistä. Lueskelin Anneli Myllärin matkapäiväkirjaa; he vaelsivat suunnilleen samaan vuodenaikaan kuin mekin olemme suunnitelleet. Vaikka yön pimeinä tunteina yleensä ajatukset ovat synkimmillään, havahduin ajattelemaan, että turha asiaa on miettiä. Käy kuin käy - siihen on tyydyttävä ja sillä "käymiselläkin" on varmasti tarkoituksensa.
Ostin eilen Akateemisesta vielä yhden opaskirjan, kaikkien sivustojen suositteleman John Brierleyn A Pilgrim´s Guide to the Camino de Santiago. Vaikuttaa hyvältä, paljon konkreettisia käytännön neuvoja ja vinkkejä. Matka lähestyy päivä päivältä, ajatukset askartelevat pakkaamisessa ja kaikessa tarvittavassa. Toisaalta työkiireet pitävät maan pinnalla, rutistus kestää lähes lähtöpäivään. Toivon, että hyvä pohjakunto korvaa puuttuvan harjoittelun, sillä hiihtoa ja laitesoutua kummempaan ei jalka vielä taivu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti