sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Tokio on organisoitunut ja rosoton

Saapuminen Naritaan sujui ripeästi ja hyvässä järjestyksessä. Virkailija varmisti jo passintarkastusjonossa, että viisumi oli oikein täytetty ja sormenjäljet ja naamakuvan antamalla pääsimme toteuttamaan turistin tehtävää Japaniin.
Koska vuorokausirytmi oli sekaisin, oli parasta pysytellä liikkeessä. Vierailimme Keisarillisessa puutarhassa todistamassa, että kirsikkapuut kukkivat. Puutarha on vähän kolhon ja kliinisen Tokion puristuksessa. Talot teräslaatikoita, ei graffiteja, ei tagin tagia, ei roskia. Laitapuolen kulkijoista puhumattakaan. Kaikenlaisia virkapukuisia vahteja on varmistamassa, että kaikki sujuu varmadti säädösten mukaan. Japanilainen ei kulje päin punaista. 


Puissa viehättää niiden monet muodot ja lehtipuiden laaja väriskaala näin keväällä. 


Kirsikan kukinta osui sittenkin vierailuumme. Kirsikkapuulajikkeita on n. 150 ja nekukkivat vähän eri aikoina, samoin kukinta jakautuu eri ajanjaksoille eri osissa maata. Tämä yksilö on prunus lannesiana, hermafrodiitti, jossa on sekä poika- että tyttökukkia. Koetin erottaa.
Perheet olivat puistossa pinikillä, täällä vallitsee tähän aikaan kirsikankukkahulluus. Ymmärrän, onhan talvi hyvin samanlainen kuin meilläkin. Saisi olla meilläkin, koivujen hiirenkorvahulluus. Tai onhan meillä, vappu osuu usein yksiin hiirenkorvien kanssa. 


Illalla tutustuimme Tokion metroon, käytön ei pitäisi olla kovin vaikeaa, kunhan selviää valtavan metrokartan tulkinnasta. Suunnistaminen kaupungilla on myös vähän haastavaa, jos ei omaa minkäänlaista suuntavaistoa. Varsinkaan, kun kaikilla kaduilla ei ole nimiä. Onneksi Tokio-tower on aika lähellä hotelliamme, kannattaa eksyä sen läheisyyteen. 

I

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti