Alberguessa oli virkkua väkeä, joten mekin vääntäydyimme tien päälle 6.50. Ja heti kohta alkoi sataa tihuuttaa. Päivän piti olla kevyttä keittoa (21 km), mutta toisin kävi. Heti kättelyssä missasimme suoremman, sisämaassa kulkevan reitin ja päädyimme rannikkoa myötäilevään. Lopulta meitä eksyneitä oli viisi henkeä, lisäksemme miehet Ranskasta, Italiasta ja Kanadasta. Oli karttaa je gps:ssää, mutta silti kadotimme välillä reitin. Vihdoin tulimme moottoritien sillalle ennen Ribadeoa ja uupuneina lampsimme yli meren lahden. Matkaa mittarissa suunnilleen 30 km.
Albergue löytyi, vain 12 paikkaa ja yli puolet jo miehitetty. No, ei hätää, meille riitti vähempikin. Valtasimme alapunkat henkeäsalpaavan upeista (million-dollar view oppaan mukaan) maisemista.
T:llä on vähän rakkulavaivaa kantapäissä, syntyivät paineen vaikutuksesta pari päivää sitten, kun maasto oli kovin jyrkkää.
Kunnon vaeltaja ei kuitenkaan jää makailemaan, vaan lähtee tutustumaan ympäristöön - ja tietenkin syömään. Ribadeo on viehättävä hyvin vanha pikkukaupunki Galicia-joen suulla. Alla pientä remonttia kaipaava talo keskusaukiolta.
Mikähän näitä espanjalaisia paksusuolessa (colon) oikein kiehtoo, kun sekä pubi että elokuvateatteri on pitänyt sen mukaan nimetä?
Vaeltaja vapaalla alberguemme kattoterassilla. Tuon sillan yli lampsittiin. Eikä huimannut yhtään. Paitsi Taunoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti