Kintut kipeenä

Nyt on sekin nähty: albergueen oli päässyt livahtamaan joku espanjalainen tapajuoppo. Könysi sänkyynsä puolenyön maissa, kuorsasi ja puhui unissaan ja hyppäsi pystyyn klo 5. Jatkoi juomista heti silmänsä auki saatuaan ja ölisi niin, ettei kukaan saanut nukuttua. Yritin olla provosoitumatta, huonolla menestyksellä.

Niinpä monien muiden tavoin nousimme ylös puoli seitsemältä ja poistuimme paikalta. Onneksi löytyi aukioleva kahvila ja saimme aamiaista: maitokahvia, appelsiinimehua ja parillalla kuumennettu halkaistu kroissantti marmeladilla. Hyvää oli, mutta syön viikon puuroa, kun pääsen kotiin.

Matka oli yhtä siksakkia, ylös ja alas. Alkuun tuntui, että kierrämme ympyrää, mutta sitten huomasimmekin tulleemme jo puolet matkasta. Kaikkiaan kilometrejä tänään kolmisen kymmentä ja sen tuntee jaloissa. Ne on yleiskipeät ja kolottavat. Onneksi huomenna pitäisi selvitä 25 km:llä.

Jälleen rämmittiin, ei kuitenkaan reissun pahin. Sauvat auttavat, ei uppoa niin pahasti ja saa tukea, kun koittaa noita reunoja taituroida. Reunoilla tosin kasvaa aina jotain piikkipensasta, joka takertuu vaatteisiin.

Mentiin umpimetsässä välillä, välillä hakkuuaukioilla ja välistä näin komeissa maisemissa. Kukkuloiden välistä pilkistää Atlantti.

Nyt lepuuttelemme kipeitä kinttuja vaihteeksi lakanoissa: otimme 2hh hostellista, jonka yhteydessä on myös albergue. A:ssa majoittuminen olisi maksanut 15 eur per pää, täällä 16,50 hengeltä. Maksan mieluusti omasta rauhasta, omasta kylppäristä, talon pyyhkeistä ja lakanoita 1,50 ekstraa, etenkin viimeöisen jälkeen. Tuntuu olevan tuo herra yleinen puheenaihe tänään vaeltajien keskuudessa.