Puolilta päivin taivas aukeni ja iltapäivällä polkaisimme Sarospatakiin pohjoisen suuntaan. Pieni kaupunki, linna ja linnoitus, kirkkoja.
Tie kulkee monen pikkukylän halki, yhteen suuntaan 27 km. Kirkkoja piisaa, joka kylässä kaksi tai kolme. Olaszliszka on lukuisista kylistä köyhin, näkyy olevan iso romaniyhdyskunta rapistuvissa taloissaan. Jostain luin, että kylässä oli "vallan vaihtumisen" jälkeen seudun korkein työttömyysprosentti, muistaakseni 80. Nytkin miehet kuljeskelevat päivällä kaduilla, joten työtä ei liene kaikilla. Pääosin kylät ovat kauniita ja pihat hyvin hoidettuja kasvimaineen ja runsaine kukkaistutuksineen. Ihailen perinteisiä vanhoja "pitkiä" unkarilaistaloja, joiden toisella pitkällä sivulla on talon mittainen kuistikatos. Nykyään rakennetaan toisin, kaksikerroksisia eurooppalaistyylisiä kivitaloja. Kylien rakenne poikkeaa meikäläisestä. Talot ovat tiiviisti yhdessä rykelmässä, kylää halkovaa tietä reunustamassa ja pellot sitten kauempana. Meillä taas talo on usein peltojen keskellä yksinään. Maaseutu autioituu täällä kuten muuallakin Euroopassa - ja meillä Suomessa. Talojen ikkunoissa näkee paljon ELADO -kylttejä. Mökin saattaisi saada täältä edullisesti...
Pyöräily (54 km) oli melkoinen urakka, sillä menomatka oli loivaa ylämäkeä ja tiukka vastatuuli paikoin navakka. Tiekin oli osittain "paikka paikan päälle" -asfalttia. Paluu sujui helpommin, tosin iltapäivällä myötätuulikin ehti jo tyyntyä. Käsivarret kärähtivät. Ehkä tänään autoilua, kylpylään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti