Puolimatkassa Bialystokissa

Via Baltica on kohentunut vuodessa. Uusia päällysteitä on laitettu ja syvillä ajourilla olevia pätkiä on enää vähän. Tavara kulkee Euroopassa kumipyörillä, täällä sen näkee. 4/5 liikenteestä oli tänään rekkoja. Ohitimme seitsemän rekan yhtenäisen jonon - kuin junan ohi olisi ajanut. Pääasiallinen nopeusrajoitus E67 -tiellä on 90 km/h ja sitä rekat noudattavat - paitsi kylien kohdalla, jolloin rajoitus putoaa seitsemään kymppiin. Liikennekulttuuri on hyvin joustava. Ohi päästetään ja tilaa annetaan, osa teistä on tarkoitettukin sellaisiksi, että hitaampi siirtyy reunaviivan pientareen puolelle tilaa antaakseen. Tuo käytäntö vaatii liikenteen tarkkaa seuraamista, sillä ei ole tavatonta, että vastaan tulee kaksi autoa rinnakkain. No, huomenna siirrymme todelliselle "pikataipaleelle"; tiet ovat pieniä, kuoppaisia, mutkaisia ja mäkisiä ja kyliä on tuhkatiheään. 

Vuosi sitten tällä matkalla kevät oli myöhässä, nyt meillä ehkä hieman etuajassa ja täällä lienee normaaliajassa. Kevään vihreys on ylitsevuotava. Virossa kukkivat voikukat, Liettuassa ne olivat jo kukkineet. Liettuassa alkoi syreenien kukinta ja täällä Puolan Bialystokissa myös hevoskastanja kukkii ja tädit myyvät kielokimppuja. Tämän matkan tekeminen on jälleen kiinnostavaa, kun voi seurata kevään etenemistä kesäksi. 

Toinen huvi pitkällä ja vähän puuduttavalla (ainakin jalkoja) automatkalla on paikannimien tavaaminen. Viron Kullipesa vei voiton...

Hotellimme Crystal ei tuottanut nytkään pettymystä. Auton saa vartioidulle ja aidatulle parkkipaikalle, huone on juuri remontoitu ja aamiainen erinomainen. Kulman takana on iso ruokakauppa, joka on auki ad klo 22, sieltä saa seuraavan päivän eväät ja tarvittaessa aamiaistarvikkeita perille ensimmäiseksi aamuksi. Tänne on myös erittäin helppo löytää. Toivottavasti tietyömaa tuossa lähellä on jo valmistunut, vuosi sitten navigaattorimme ei löytänyt millään ulos kaupungista ja ajatti meidät keskelle työmaata, umpiperään.